tekeen

kaveri selitti et se näki unta jossa se oli sauli niinistön kansliassa (joka oli kerrostalossa) ja siellä oli abstrakti teräsbetonin laulaja joka pysty tekeen ukkosta taputtamalla käsiään yhteen ja käytti voimaansa poliittisena protestina ja sale oli tosi vihanen ja sano et sen elämän pahin virhe oli se et anto teräsbetonille luvan julkasta kokoelma-albumin ja veti sitä turpaan, sit joku nerd innostu ihan vitusti koska vaan pekka poudan piti pystyy luomaan ukkosta, sit kansliassa kämpänneet kodittomat nuoret pakeni piiloistaan koska ne pelkäs et sale hakkaa ne

aatelkaa jos meidän elinaikana aletaan tekeen kotimaisia draamasarjoja jotka on oikeesti mielenkiintosia ja kivoja kattoo…..käsikirjoitukset on hyviä ja dialogi luontevaa…..eikä ne kaikki kerro heteroparien ihmissuhdekriiseistä

Mulle kerrottiin useimmat masennuksen oireet vasta sillon kun olin sairastanu sitä jo 8 vuotta.


Siis joo, mulle kerrottiin jo sillon ku olin tokalla luokalla (eli sillon ku sairastuin), että ittetuhosuus ja alakulosuus pitkäaikasena on masennuksen oireita.

Mutta mulle ei vuosiin kerrottu mitään muita oireita. 

Mulle ei kerrotut että uniongelmat olis masennuksen oireita. Mulle ei kerrottu että muistin huonontuminen on masennuksen oire. Mulle ei kerrottu että motivaation puute tai se että mielihyvän tunteminen on hankalaa on masennuksen oireita.


Mä vietin vuosia siten, että mä luulin oikeesti että on mun vika, etten saa unta (koko perhe toisti aina sitä “kunhan menee petiin ajoissa päivittäin unirytmi parantuu piste” hokemaa kun mun uniongelmat tuli esille).

Vuosia mulla oli paska olo, koska ihmiset suuttu siitä että unohdan todella nopeesti asioita ja kyselen jatkuvasti asioita jotka on jo kerrottu (suuttuu ne edelleen, mutta on paljon helpompaa käsitellä sitä kun tietää mistä unohtelu johtuu).

Mä uskoin vuosia että mä tosiaan oon vaan laiska kun en saanu motivoitua itteeni tekeen asioia. Vuosia mä kuvittelin että isä oli oikeessa kun se huus mulle siitä että oon paska lapsi kun en saanu siivottua huonettani.

Vuosia aattelin että kaikki on oikeesti vaan tylsää ja tuntuu mielettömältä, koska en saanu mitään iloa melkein mistään.


Ja kaikki tämä oltas voitu välttää jos mun saama mielenterveyshoito ei olis ollu sitä samaa “jahas mitenkä menee? No hyvä/sepä harmillista, kenestä/mistä asiasta luulet että tämä johtuu? pitäisi sillä olla jokin selvä aiheuttaja elämässä mikä voidaan karsia pois” paskaa.

Oon saanu tietää noi oireet vasta kun oon suoraan kysyny onko se oire, niitä ei oo millään tasolla hoidossa käsitelty eikä koskaan kun on ollu paska kausi, sen paskuuden syyks kelvannu vaa masennus, piti aina olla elämässä tapahtunu jotain superkamalaa että se oli “ymmärrettävää”. Mulla on masennus, joka pahenee ja lievenee millon sitä lystää ilman syytä ja hoitaja tietää sen, ja silti tämä paska toistuu aina.

Muistan ku peruskoulussa kerran pyysin opettajalta ettei laita mua tekeen ryhmätyötä mun koulukiusaajien kanssa. Se alko paasaamaan mulle siitä kuinka ei työelämässäkään voi olla työskentelemättä jonkun kanssa vaan koska ei pidä siitä.


Kyseinen opettaja vielä tiesi, että kyseiset henkilöt oli mm. seksuaalisesti ahdistellu mua, nimitelly mua vuosia, kajonnu mun tavaroihin, käyny muutaman kerran päälle yms.


Mutta hei “et voi kieltäytyy työskentelemästä jonkun kanssa vaan koska et tykkää siitä”.

amobsession  asked:

Me laulettiin pienenä serkkujen kanssa Saku Sammakkoa lyriikoilla "Saku Sammakko kosiomatkallaan joi puoli pulloa pontikkaa, ahaa, ahaa, ahaa." Myöhemmin tarinassa Saku myös ainakin "poikkesi kasinon kulman taa" ja "joi toisen pullon pontikkaa". Meillä oli myös sikamakee versio siitä "Korpikuusen kannon alla" biisistä. Ei hitto et olin luova lapsi

Lapset on kautta aikain onnistunu tekeen lastenlauluista “lapsille sopimattomia”.

Meillä kyl Saku sammakko vaan kusi matkalla mut meillä oli esim. Puuha-Pete joka pasko kaiken.