sosiaalinen-media

OYY bloggaa!

Ylioppilaskuntalaiset ovat ottaneet tumblr-blogit omikseen. Blogien valtava määrä on aihuttanut ihan perustellusti hämmennystä: Mitä blogia seurata? Miksi yhden sijaan monta? Miten näistä kaikista pysyy kärryillä? Nyt yritän hieman valaista uutta virinnyttä bloggausinnostusta. 

OYY:lla on yksi yleisiin ylioppilaskunta-asioihin keskittynyt blogi OYYeah! eli juurikin tämä, jota olet parhaillaan lukemassa. Tämän blogin kirjoittamiseen osallistuvat kaikki ylioppilaskunnan toimijat. Lisäksi blogiin linkitetään milloin kenenkin yksityisiä blogikirjoituksia. 

Yleiseen ja yhteiseen blogiin kirjoittamisen kynnys on kuitenkin usein korkea. Mikä on ylioppilaskunta-asiaa? On huomattu, että omasta erityisosaamisalueesta on helpompi kirjoittaa. Jakaantumisessa erityisiin aihealueisiin ja kiinnostuksen kohteisiin on  myös ajateltu blogien lukijoita. Nyt meillä on kiinnostuneille tarjolla ikkunoita ylioppilaskuntaan esimerkiksi viestinnän, puheenjohtajan arjen tai koulutuspolitiikan näkökulmasta. Näistä yleistajuisimpia ja laajimmin jäsenistöä koskettavia kirjoituksia julkaistaan myös OYYeah! –blogissa niin kutsuttuina rebloggauksina.

OYY:n bloggaajia: 

Veera Adolfsen: Viesti ja vimma - Punaisen langan pätkiä OYY:n viestintä- ja kulttuurivastaavan jännittävästä järjestövuodesta, ehkä myös elämästä. maitokahvi.tumblr.com 

Ainokaisa Manninen: Kahvia ja koulutuspolitiikkaa - Neljännen vuoden tuotantotalouden opiskelija kertoo kuulumisistaan Oulun yliopiston ylioppilaskunnan hallituksen jäsenenä, johon kuuluu paljon kahvia ja koulutuspolitiikkaa ja vähän muutakin.

ainokaisa-oyy.tumblr.com 

Eero Manninen: Eeron OYY - Näkemyksiäni ylioppilaskunnasta ja elämästä yleensä.

kaswiz.tumblr.com

Niina Meskus: Viestintä epäonnistuu aina? - OYY:n viestintäsihteeri arvioi ja avaa viestinnän ylä- ja alamäkiä edunvalvontatyön näkökulmasta.

oyyviestinta.tumblr.com

Henna Rannanpää: Alteration Inn – Henna’s thoughts throughout her year in the ever changing student union and about life in general too.

alterationinn.tumblr.com

Annakaisa Tikkinen: Kopokaista - Oulun yliopiston ylioppilaskunnan koulutuspoliittinen sihteeri purkaa sydäntään ja fiilistelee seikkailujaan koulutuspolitiikan jännittävässä maailmassa. Tervetuloa mukaan kopomatkalle!

annakaista.tumblr.com

Olemme myös panostaneet yleisesti siihen, että ylioppilaskuntalaisia voi halutessaan seurata erilaisissa sosiaalisen median sovelluksissa.  Jokaisesta toimijasta on kirjoitettu lyhyt kuvaus nettisivuille ja sovellukset, joissa heitä voi seurata. Esittelyt ja some-sovellukset kannattaa käydä katsomassa osoitteista www.oyy.fi/hallitus-2012 ja www.oyy.fi/henkilokunta.

Tumblr-blogialusta on vähän kuin Twitterin ja blogin fuusio. Jokainen voi luoda itselleen tumblr-tilin ja seurata niitä blogeja, joita haluaa ja ehkä jopa kirjoittaa omaansa. Kaikki oyyläisten blogit voi myös tilata RSS-syötteenä omiin syötteiden lukijoihin.

Pyrimme tarjoamaan mahdollisimman laajasti tietoa ylioppilaskunnan toiminnasta ja osallistumaan keskusteluun opiskelijan hyvästä elämästä. Nämä blogit ovat kirjoittajiensa näköisiä. Kommentoikaa kirjoituksia ja osallistukaa keskusteluun.

Terveisin,

Niina Meskus, viestintäsihteeri

Onko sinulla #sukellusvene-havaintoja #some:ssa?
External image

Päiväni alkoi kahvikuppi kädessä, Nina Rahkolan ja Kirsi Alm-Siiran seurassa MTV3-kanavan Huomenta Suomi -lähetyksessä. Keskustelimme lyhyesti sukellusvenehavainnoista sosiaalisessa mediassa.
Katso haastattelu: http://www.katsomo.fi/?progId=393766&startAt=1h27m15s

External image

Kahvipöytäkeskustelut tuntuvat jatkuvan täällä Ruotsissa viikonlopun jälkeen melko aktiivisina. Paikallinen media ruotii aihetta…

View On WordPress

Pekka Haavisto: Sosiaalisen median valinta

“Pekka Haavisto ei koskaan nuku, hän vain siirtyy energiansäästötilaan”

Mikäli arvioi ehdokkaiden sosiaalisen median preesenssiä niin Pekka Haaviston tukijoukot vievät kyllä voiton. Hauskaa ironiaa eikä mitään Pahvi-Sauli-urpoilua. Vai mitä sanotte näistä ralleista?

Vähän instruräppiä hyvällä sanomalla.

Vähän Acidia. Ei taida kumpaakaan kuulua Storyvillessa.

Myös PekkaFacts -kanava on seuraamisen arvoinen.

Nämä ovat hyviä esimerkkejä siitä, että kun perusasiat ovat kunnossa niin voi myös vähän pitää hauskaakin.

Tämän takia kannattaa miettiä kahdesti, mitä sanotuksiin kirjoittaa

Tämän takia kannattaa miettiä kahdesti, mitä sanotuksiin kirjoittaa

Selasin tossa pari päivää sitten Twitteriä ja törmäsin sarjaan tviittejä, jotka toimi aika hienolla tavalla hyvänä muistutuksena siitä, että sanotuksia kannattaa kirjottaa harkiten.

External image

Näin se meni. Ensin huomasin tällasen tviitin.

@SoftengineWales AND EVERY TIME I THINK ABOUT YOU I DONT KNOW WHY IM STILL WAITING HERE

— Nick! (странник) (@nprovenghi271) January 19, 2015

Ehkä tää tviitti nappas…

View On WordPress

tsu.co
KUTSTULINKKI TSU'hun

Facebook on kiinnostava paikka mainostajille, koska siellä on paljon käyttäjiä. Palvelussa myös vietetään paljon aikaa, koska käyttäjät postaa sinne kiinnostavaa sisältöä. Näin ollen mainokset saa hyvä näkyvyyttä ja tämä näkyy myös Facebookin keräämissä mainostuloissa.

Twitterin listautumisen jälkeen myös Twitteriä on kovasti kehitetty mainostajien ehdoilla vuoden 2014 aikana. 

Sitten on kaupallisuutta vastaan taisteleva ELLO. Mielenkiintoinen juttu, mutta tuntuu vielä liiankin “sliikiltä” ja ominaisuuksia on rajoitetusti. Google plussa on näppärä käyttää, mutta kaikki on jo Fabossa joten why bother…

Kaikkein mielenkiintosin juttu mun mielestä some-maailmassa on tällä hetkellä TSU. Näyttää ja tuntuu paljon Facebookilta (hyviltä osin), mutta yksi MERKITTÄVÄ ero löytyy. TSU jakaa 90% käyttäjien postaaman sisällön generoimasta mainostulosta takas käyttäjille. 10% pitävät itellään, jolla katetaan palvelun kulut ym. Käyttäjätiliin kuuluu “pankkitili” ja kun sinne on kertyny 100$ saa sen nostettua sieltä pois. Ainakin valokuvaajan roolissa kutkuttaa ajatus postata kuvat Fabon sijaan TSU'hun ja saada niiden kautta syntyvä mainostulo osittain omaan taskuun vs. kokonaan FB:n taskuun - lopulta kuitenkin käyttäjät ite tekee sisällön ja ovat syy olla näissä palveluissa. Toi sisältö ja sen myötä palvelussa käytetty aika tuo mainostuloja palveluun ja TSU on valmis jakamaan tästä takas käyttäjille. Kiinnostava konsepti. 

Palveluun pääsee toistaiseksi vain kutsua vastaan. Mutta jos kiinnostaa, niin tossa yllä on kutsulinkki, josta voi käydä luomassa itselle omat tunnukset ja käydä tutustumassa palveluun tarkemmin.

Omaa ja kaikkien politiikkaa

Tänään on ollut taas sellainen päivä tossa feedillä, että onneksi FB kysyi mitä satuin ajattelemaan. Alla olevat esimerkit ovat suoria lainauksia pidemmistä ranteista, joissa uhataan lähtevän “rintamalle” “puolustamaan isänmaata” ja “kaasukammioida”, “tuupata rajalle” ja “vetää dunkkuun”…pakolaisia.

“ne tulee tänne soveltamaan omia lakejaan ja vie meidän isänmaan”
“kiittämättömät minä söisin vaikka käpyjä pitäisivät pääs kii”
“on tässä omiakin ongelmia” x 16
“meiän vanhukset mätänee laitoksiin ja sosiaalipalvelut on perseellään”*

*Peruspahavirhe argumentaatiossa ei ole kyseessä, sillä tällä kertaa en ole typistänyt vastapuolen esimerkkilauseiden kieliasua. Nämä ovat väittämiä, suoria lainauksia.

1) Omat ongelmat on omia.
1.2) Kirjoittelen täällä esseetä just aiheesta hyvinvointivaltio ja hyvinvoinnin jakaminen markkintalouden perustein. Kyllä sitä sosiaalihuoltojärjestelmää murentaa ihan meiän omat poliittiset päätökset, joissa kunnilla ei ole tarpeeksi tarveharkintaista varaaenää ostaa yksityisiltä tuottajilta palveluita joita ne tarjoaa kansalaisille. Ongelmana saattaa olla myös tarveharkintaisten päätösten tekeminen virheellisesti.

= Valtio ei anna kunnille rahaa toteuttaa esimerkiksi palvelutalojen työtä. Tai kunnat ohjaa sen rahan jotenkin väärin ja rakentaa jotain…vaikka parkkihalleja.

2) Kansainväliset ongelmat on kansainvälisiä
2.2) Suomi ottaa pakolaisia, koska olemme sellaisessa maidenvälisessä yhteistyöverkostossa, jossa me olemme sitoutuneet auttamaan, jotta meitä autettaisiin joskus. + ihmisoikeudet ja niiden kunnioittaminen, YK ja mitä näitä nyt on.
3) Päänsä kiinni pitämisen käskeminen auttaakin hirveästi sopeutumista ja on tosi tervetulleeksi toivottavaa. Se on alistamista, ihmisarvon ja kunnioituksen viemistä. Ei niitä käpyjä syö kukaan hyvillä mielin, jos ne on ensimmäinen asia mitä saa ovella.

3) Päivän absurdius: Miten ihmiset, joilla ei ole asemaa täällä kansalaisina, vaan vasta turvapaikanhakijoina, yhtäkkiä muuttas meiän lakeja, kuten kaikki jotenkin tuntuu olettavan. Ihan toistaiseksi meillä on meiän omat SSS-miehet, ja ei muuten hirveesti peruuntunut niistä leikkaussuunnitelmista.

Osataan täällä pissiä kumisaappaaseen ilman ulkopuolisiakin.

Pointti: Kannattas kiinnittää huomiota enemmän valtionpolitiikan päätöksiin sosiaalihuollon toimivuutta koskevissa asioissa, sillä ne on ollut matkalla kohti surman suuta jo pitkän aikaa. Ei ne hyvin menisi silti, vaikkei pakolaisia tulisi, sillä ongelmat on vähän syvemmällä ja valtiollisen päätöksenteon tasolla, mikä asettaa sosiaalihuollon toiminnalle rajoituksia.
Toinen pointti: Kansainväliseen kenttään liittyvissä ongelmissa ja päätöksenteossa pakolaiskriisiä voisi helpottaa muun muassa sillä, ettei leikattaisi kehitysavusta. Silloin apu menisi sinne “mistä ne on tullukki”.

Kolmas pointti: Voisiko järjestää kansalaistieto-infojen tyyliin jonkun verkkokurssin siitä “näin tunnistat rasismin ja miten siitä voi kasvaa ja kasvattaa ulos”?

Sosiaalisen median etsikkoaika pitäisi olla jo ohi?

Unlike all other content in this blog, we publish this entry in Finnish. This is a rant concerning global issues, but from local perspective and experience, meant for Finnish audience.

Kaikessa koruttomuudessaan ja virheistään huolimatta, allekirjoittaneen tekemä lyhyt ja tarkoituksella provosoiva esitys slidesharessa ”Kuinka menestyä Facebookissa yrityksenä – raadollinen totuus” on kerännyt paljon kommentteja ja keskustelua sosiaalisen median nykytilasta.  Moni on jakanut mielipiteeni sosiaalisen median ylihypetyksestä yritysten kanavana, mutta toki myös toisenlaista palautetta on tullut. Koska tämä aihe näyttää ihmisiä kiinnostavan ja puhuttavan, niin päätin kirjoittaa asiasta hieman laajemmin ja enemmän perustellen. Edelleenkin tyylilajini on tarkoituksella kriittinen ja pyrkimykseni ei ole hyökätä ketään tai kenenkään liiketoimintaa vastaan tai loukata kenenkään mielipiteitä tai oppeja.  Yksinkertaista totuutta ei ole olemassa ja kukaan ei tiedä mihin tämä maailma on matkalla, mutta sitä voidaan ohjailla ja kehittää vain kyseenalaistamalla nykytilanne.  ”Fail fast” on monen hokema yrittäjyyden perusoppi: tunnustamalla, että olimme luultavasti väärässä, voimme keskittyä kehittämään jotain uutta ja ehkä toimivaa.

Disclaimer: Tämä paatostelu koskee vain ja ainoastaan 90% yrityksistä. Tämä ei koske isoja kuluttajabrändejä tai –yrityksiä, heillä on ihan eri lähtökohdat sosiaalisen median hyödyntämiseen. Tämä ei koske myöskään B2B yrityksiä, mukaan lukien sosiaalisen median konsultit itse. Pois voidaan myös laskea erilaiset faneista elävät yhteisöt, artistit, seurat ja mediat. Tämä teksti edustaa puhtaasti vain allekirjoittaneen omia mielipiteitä, ei välttämättä yrityksemme yleistä kantaa tai muun henkilökuntamme mietteitä.

Some markkinoinnin nykypäivää: ”If you build it, he (they) will come”

Tämä oli lause, jonka Kevin Costnerin esittämä maanviljelijä kuuli päässään elokuvassa “Field of dreams” ja alkoi rakentamaan pellolleen isoa baseball kenttää. Ihmiset pitivät häntä hulluna ja teko veikin hänet taloudellisiin ongelmiin, ennen kuin lopulta kuolleet baseball pelaajat tulivat ja alkoivat pelata kentällä, tuoden myös oletetun taloudellisen hyödyn sijoitukselle (eli liikemieskielessä ROI – return on investment). Tällä hetkellä tämän tyyppisiä lupauksia kuulee kymmenissä ja sadoissa sosiaalista mediaa koskevissa keskusteluissa, koulutuksissa ja ohjeistuksissa. Sosiaalinen media on mystifioitu samalla tavalla kuin tämä elokuvan absurdi sanoma – tule sosiaalisen median ihmemaailmaan ja he (=asiakkaat?) tulevat. Kenelläkään ei tunnu olevan perusteltua näyttöä SoMen hyödyistä pk-yrityksille, mutta siltikin jokaisen yrityksen on pakko olla sosiaalisessa mediassa, sillä ”siellä ovat myös asiakkaasi ja kilpailijasi”. Jos tätä rohkenee yrittäjänä (tai toisena konsulttina) epäillä, niin toki on kehitetty paljon kiistämättömiä perusteita, joilla epäilijä hiljennetään (näiden käyttämiseen olen sortunut itsekin):

  • Facebookissa on jo kaksi miljoonaa suomalaista, joten yritys ei voi olla ulkona. Suomennos: Tiedossa on paljon uusia asiakkaita ja täpäkkää! (antaa ihmisten kuvitella, että nämä 2 miljoonaa olisivat jotenkin helpommin saavutettavissa Facebookissa kuin muualla netissä tai perinteisessä mediassa).
     
  • Sosiaalista mediaa ei voi mitata perinteisin mittarein (=tulos), vaan  se on asiakkaiden kohtaamista ja palvelua verkossaSuomennos: oletko niin pöljä, tietämätön ja ulkona nykypäivästä, että ajattelet vain sitä tulosta ja tehtyjen investointien mittaamista rahassa? Katso vaikka tämä video ja naura kuinka tyhmiä tällaiset johtajat ovat.
     
  • On olemassa vaikka kuinka paljon esimerkkejä, joissa some on tuonut valtavia näyttöjä, nostanut brändiä ja tuonut lisää myyntiä. Katso vaikka miten Old Spice man valloitti twitterin tai Ikean luova kuvien tagaus kampanja keräsi satoja tuhansia faneja. Luovuutta kehiin!  Suomennus:  Kyllä sosiaalinen media toimii, sinä olet vain niin rajoittunut ja huono markkinoija kun et osaa sitä oikein hyödyntää. Kannattaisiko jättää homma fiksummille, eikä kyseenalaistaa ihan selviä juttuja jotka on jo monta kertaa todistettu?
     
  •  Ei sen edes tarvitse toimia, sillä koko murros on vasta alussa ja nyt jaetaan niitä ykkössijoja tulevaisuuden olympialaisissa.  Kyllä ne voitot tulevat sitten tulevaisuudessa, kun jaksaa vain uskoa. Suomennus: Haluatko olla edelläkävijä vai perässähiihtäjä? Otatko riskin, että kaverit ja kilpailijat kerää tulevaisuudessa ne isot rahat ja sinä jäät nuolemaan näppejäsi? (hysh, eihän muistuteta ketään 2000 luvun alun osakebuumista kun samat kaverit jonotti kilpaa Soneran osakkeita tuulipuvuissaan…)

Sosiaalista mediaa on siis hyvin vaikea kritisoida tulematta leimatuksi tyhmäksi ja ajastaan jäljessä olevaksi. Ovatko PK-yrittäjät nykypäivänä näitä elokuvan maanviljelijöitä, joille luvataan maa taivaalta ja nyhdetään samalla rahat ja aika pois? Jahdataanko me kummituksia, joita ei oikeasti ole olemassa? Internet bisneksessä on kirjoittamaton sääntö: mikäli liiketoimintaideasi ei lennä 9kk aikana, se on väärä ja sinun tulee dumpata se ja valita uusi. Facebook avasi sivunsa yrityksille loppuvuodesta 2008 = 3,5 vuotta sitten. Eikö meillä pitäisi olla jo tiedossa kuinka liiketoiminta Facebookissa toimii ja kuinka yritysten kannattaa siellä toimia? Siltikin me myydään edelleen tätä mystistä sanomaa ja lupausta hyödyistä, joita monikaan ei ole pystynyt lunastamaan.

Yleisiä harhaluuloja Facebook markkinoinnista osa 1: mitä kuluttaja hakee Facebookista

Toinen asia, joka allekirjoittanutta nyppii tämän turhan kritiikittömän SoMe pauhun lisäksi, on hyvin kohdentamaton ja jäsentämätön informaatio, jolla markkinoidaan omaa osaamista. Siinä missä sosiaalisen median ammattilaisille ja tutkijoille tämä tieto voi olla hyvin tärkeää, suurelle massalle yrittäjiä pitäisi olla ihan yksi lysti mitä keskiverto jenkki hakee Facebookista tai kuinka Facebookin Edgerank toimii. Ai miksi? Koska yrittäjää pitäisi kiinnostaa vain ja ainoastaan mitä suomalainen, hänen kohderyhmään kuuluva henkilö hakee hänentyyppisiltä yrityksiltä Facebookissa jaa kuinka näihin tarpeisiin voi konkreettisesti vastata ja hyötyä. Liian usein kuulee myös puhuttavan pelkästään sosiaalisen median psykologiasta, miksi ihmiset haluavat verkottautua tai kommunikoida keskenään. Tällä ei ole yhtään mitään tekemistä sen kanssa, miten he haluavat kommunikoida yritysten kanssa. Vai pitääkö meidän kaikkien tietää myös kuinka kuinka tekstinkäsittelyohjelma pyörittelee bittejä kirjoittaaksemme blogia? Turha tieto ja vastauksen etsiminen vääriin kysymyksiin vain sekoittaa mieltä ja vie huomion olennaisesta. Toisaalta suurin osa nykyisistä tutkimuksista ei rajaa yrityksen tyyppiä -> suurin osa nykyisestä tiedosta koskee suuria yrityksiä ja brändejä tai jopa asiantuntija/b2b yrityksiä. Jos sosiaalisen median konsultti heittää asiakkailleen Facebook kyselyn mitä SoMe:sta haetaan, eikö ole luonnollista että kyselyyn vastaa aika homogeeninen porukka hänen asiakkaitaan? Tästä syystä tuloksissa ylikorostuu tiedonhaku, kommunikointi ja mielipiteiden vaihto. Kuinka monen parturikampaajan sivulla olet nähnyt keskustelua tukanleikkuun tekniikoista? Kuulutankin kaikilta alan yrityksiltä nykyistä kohdennetumpaa koulutusta, ohjeistusta ja esimerkkejä.  Mielestäni yksi syy huonolle menestykselle Facebookissa on se, että yritykset noudattavat ohjeistuksia, jotka eivät sovellu heille ollenkaan.

Miksi siis kuluttajat tykkäävät pk-yrityksen sivuista Facebookissa?

Tämä on kysymys, johon tuntuu olevan todella vaikea löytää vastausta. Minun oma arvaukseni asiasta perustuu täysin omaan kokemukseeni seurattuani pari vuotta useita kymmeniä lempiyrityksiäni ja varsinkin noin 150:ä meidän Facebook-verkkokauppa asiakasta. Asiakkaidemme kanssa olemme tehneet vaikka minkälaisia kampanjoita ja näen joka päivä mitä he kommunikoivat omille seuraajilleen ja kuinka se realisoituu kävijöinä ja myyntinä. Asiakkainamme on sekä palvelu-yrityksiä, että perinteisiä verkkokauppiaita, joten uskon että se on kattava läpileikkaus suomen PK-kentästä.

Minun TOP-3 syyt, miksi kuluttaja seuraa pk-yritystä:

  1. Tukeminen. Fani on yrittäjän tai henkilökunnan henkilökohtainen ystävä tai kanta-asiakas. Olemalla fanisi hän näyttää tukensa joko henkilökohtaisesti sinua tai yritystäsi kohtaan. Arvaisin, että ekasta 200 fanista näitä on 75%.
  2. Taloudellinen etu. Fani haluaa sinulta hyviä tarjouksia, ilmaisia tuotteita tai jotain spesiaalia. Suurin osa kilpailuista tulleista faneista kuuluu tähän kategoriaan. Näiden osuus 200-> faneista reilusti yli puolet.
  3. Aito Fani. Tämä henkilö on aito fanisi, koska tykkää tuotteistasi tai palveluistasi. Hän diggaa uusista tuotteistasi ja jakaa niitä mielellään, oli ne tarjouksessa tai ei. Näiden osuus 200-> faneista ehkä noin kolmannes, riippuen hyvin paljon yrityksestä ja käytetyistä markkinointitavoista/kilpailuista.

Lopuilla fanityypeistä ei oman kokemuksen mukaan ole tilastollista merkitystä kun puhutaan pk-yrityksistä.

Vaikka tuossa yllä kritisoinkin olemassa olevien tutkimusten tarkkuutta, tämä yksi ExactTargetin 2010 tekemä tutkimus on sellainen, minkä koen vastaavan hyvin omia kokemuksia. Jos tästä nostaa huomioita, niin jo minun mainitsemieni kohderyhmien lisäksi moni tykkää hauskoista jutuista ja viihteestä – ilmiö joka korostuu joidenkin yritysten kohdalla (seuratkaapa vaikka Elvaria). Tiedonhaku ja interaktio on syynä vain 13 prosentilla faneista, oman kokemukseni mukaan tämä on jopa yliarvioitu.

External image

Yleisiä harhaluuloja Facebook markkinoinnista osa 2: mitä faneille tulisi tarjota Facebookissa

Edellisestä kysymyksestä päästäänkin sitten luonnollisesti siihen, mitä yrityksen tulisi tarjota faneilleen Facebookissa. Voitte varmasti arvata jo vastauksen edellisen kappaleen perusteella, mutta kerrataanpa ensin hieman oppeja, jotka eivät välttämättä osu ihan maaliin.  Tässä minun top-3 virhekäsitykset-lista:

  1. Facebook ei ole oikea kanava puskea kaupallista viestiä, vaan virittää asiakkaan kanssa merkityksellistä viestintää ja koettaa saada hänet osallistumaan keskusteluun. Tulos: seinä täynnä tyhjänpäiväisiä kysymyksiä, joihin kukaan ei vastaa (kun ei kiinnosta). Jokaperjantaisia ”hyvää viikonloppu” päivityksiä, jotka saavat ne muutamat fanitkin piilottamaan päivitykset seinältään. Pari ystävän kanssa käytyä ”ammattimaista” keskustelua, jotka lähinnä herättävät myötähäpeää. Miksi: lue edellinen kappale, suurinta osaa ei vaan kiinnosta. Turha puskea viestiä, jota kukaan ei halua lukea. Nämä viestit toimivat vain kun sinulla on tarpeeksi suuri yhteisö (>5000 fania?), jolloin voit odottaa että joukossa on kymmenkunta viestiin vastaavaa, jotka voivat tehdä siitä mielenkiintoisen.
  2. Facebook on hyvä kanava asiakaspalveluun ja omien tuotteiden/palveluiden kehittämiseen. Tulos: Seinälläsi paljon omia kirjoittamiasi palaute kyselyitä, joissa on pari tykkääjää ja ei yhtään vastausta. Edelleen suurin osa kyselyistä tulee sähköpostiisi. Miksi: Ihmiset eivät tykkää käsitellä omia asioita julkisesti ja Facebook viesti koetaan liian oudoksi. Facebookissa on aivan liian paljon vastaamattomia asiakaspalautteita, että kukaan kokisi sitä hyväksi keinoksi saada viesti perille. Sähköposti tai puhelin on paljon tutumpi tapa ottaa yhteyttä asiakaspalveluun: viesti, johon voi odottaa myös vastausta. Mitä tulee palveluitesi kehittämiseen, niin harvaa oikeasti kiinnostaa niin kauan kuin homma pelaa edes jotenkin. Ja kun ei pelaa, niin moni muu kanava on tehokkaampi valittaa ja pilata maineesi kuin sinun oma Facebook sivu, jota voit moderoida. Tässäkin tapauksessa iso yhteisö auttaa asiaa.
  3. Luomalla uuden nettiviraalin saat huiman määrän lisänäkyvyyttä ja suosiota. Tulos: Teetät upean viraalivideon (=mukahauska yritysesittely jossain kivennokassa yhdellä jalalla seisoen kuvattuna, jossa joku paikallinen Jope heittää huonon hokeman) jollain mainostoimistolla, jonka jaat Facebookissa ja Youtubessa. Saat yhteensä 50-100 katsojaa, joista suurin osa sinun itsesi ja mainostoimiston katsomisia. Miksi: Viraaleita ei tehdä, ne syntyvät. Varsinkin pienellä yrityksellä on mahdotonta saada sellainen yleisö mainokselleen, että kukaan kiinnostuisi (ellei pääse Conanin ohjelmaan kuten Salli-satulatuoli). Video on hyvä markkinointikeino brändeille, mutta pienillä yrityksillä näkee harvoin asiaansa ajavia videoita – ja eivät nekään ole viraaleita.

Ja heti perään lista parhaiten toimivista päivityksistä:

  1. Kilpailu tai arvonta. Ylivoimaisesti tehokkain viesti, josta tykätään ja jaetaan (jos on syytä).
  2. Tarjous, mielellään juuri faneille suunnattu. Tee postaus aina kuvana, koska se erottuu parhaiten seinältä.
  3. Uusi tuote/tuotteita. Kuva toimii tässäkin paremmin kuin teksti.
  4. Tiedote, joka koskee yritystäsi ja auttaa asiakkaitasi (vaikkapa että ollaan poikkeuksellisesti kiinni lauantaina)
  5. Muu palveluusi tai alaan liittyvä uutinen tai linkki, joka voisi kiinnostaa asiakkaitasi.

Nämä ovat ne, millä suurin osa Facebookissa menestyneistä yrityksistä porskuttaa eteenpäin. Toki poikkeuksiakin on, niistä enemmän myöhemmin. Miksi nämä toimivat ja nuo ”fiksummat” keinot eivät? Miksi edelleen näkee monenlaisia yrityksiä tehdä turhan monimutkaista markkinointia, joka ei tunnu purevan kehenkään? Suurin syy lienee, että me yrittäjät ja markkinoinnin alan ihmiset teemme kampanjoita itsellemme ja unohdamme että poikkeamme monella tavalla siitä suuresta massasta, joka meidän tulisi tavoittaa. Me olemme enimmäkseen korkeakoulutettuja ja sekä työpaikoillamme, että ystäväpiirissämme keskustelemme pitkälti samanhenkisten ihmisten kanssa. Peruskoulun yläaste ja armeija on monen elämässä viimeinen paikka, jossa näkee koko yhteiskunnan kirjon kaikessa värikkyydessään ja raadollisuudessaan. Eli vinkki ”kuuntele itseäsi millainen palvelu tai viestintä toimisi sinuun kuluttajana?” on harhaanjohtava, mikäli et halua tehdä markkinointia pelkästään yhdelle ryhmälle. Itse olin aluksi innoissani esimerkiksi Google+:sta ja sen ominaisuuksista, mutta pelkästään kysymällä mielipidettä teini-ikäisiltä lapsiltani oli helppo ennustaa sen kohtalo. Tosiasia on, että se yleisö jota tavoittelette on aika yksinkertaista jengiä yksinkertaisine tarpeineen. Ei heitä tarvitse haastaa älyllisesti, riittää kun tuotatte heille jotain yksinkertaista arvoa: 1) taloudellista tai sosiaalista etua 2) viihdettä tai jännitystä 3) keinoa päteä/kukkoilla/haastaa. Näistä arvoista numero 1 on yrityksille se helpoin, muissa joutuu näkemään vaivaa. Unohtakaa ne jalot ”itsensä ilmaisu ja toteuttaminen” ja  ”(ideaali)persoonan korostaminen” tarpeet, ne on vain brassailevia termejä tuolle numero 3:lle ja yrityksellä on hyvin harvoin keinoja vastata niihin (suomi24 toimii paljon paremmin).

Mikä siinä mättää ja miksi?

Vaikka kuinka yrittäisi laittaa epäonnistumisien syyt muiden niskaan, niin todellinen vika on kuitenkin Facebookissa itsessään. Se on suunniteltu ihmisten välistä kommunikaatiota ajatellen, ei yritysten tai mainostajien. Mielestäni itse alustassa on vielä vakavia puutteita, jotka estävät yrityksiä menestymästä hankkeissaan. En ole ollenkaan varma tuleeko Facebook ikinä lunastamaan kaikkia suuria odotuksia, mutta seuraavassa minun näkökulmasta suurimmat syyt nykytilanteeseen:

  1. Yritykset eivät löydy Facebookista. Facebookin hakutoiminto on aivan tajuttoman surkea! Käytännössä se on vain henkilöhaku-toiminto, muussa käytössä se ei toimi pätkääkään. Tämä tarkoittaa sitä, että kukaan käyttäjä ei tule löytämään yritystäsi hakemalla palvelua tai tuotetta Facebookissa, vaan sinun tulee edelleen hoitaa tämä hakukone-optimoinnilla ja yrittää ohjata käyttäjä Facebook sivullesi omalta kotisivultasi. Jopa yrityksen nimellä hakeminen toimii vähän miten sattuu. Huhu kertoo, että Facebook olisi tätä jo työstämässä, mutta sitä ennen Facebookista ei ikinä tule kotisivun korvaajaa.  
     
  2. Facebook on kieltänyt kaikki tehokkaat markkinointikeinot – vaihtoehdot rajallisia. Noniin, nyt päästiin sivuamaan niitä kiisteltyjä ”tykkää ja jaa” kampanjoita! Palaan näihin tarkemmin seuraavassa postauksessani, mutta totean tässä, että ne ovat toistaiseksi ainoa tehokkaaksi todettu keino tehdä Facebook markkinointia. En puhu nyt kilpailuista itsessään (niitä on helppo tehdä laillisestikin), vaan keinon levittää niitä tehokkaaasti Facebookin omin keinoin. Ihmiset ovat sokeita mainoksille ja ainoa tapa tavoittaa heidät on heidän oma uutisseinä. Näiden kieltäminen on ihan ymmärrettävää Facebookilta, sillä he haluavat vähentää spammia ja tuoda mainostajia maksullisiin palveluihin. Siltikin he ottivat pois sen ainoan toimivan keinon hankkia faneja, joista innostuivat sekä kuluttajat, että yritykset.
     
  3.  Facebook on ensisijaisesti yksityiseen kommunikointiin käytetty työkalu. Aika moni sosiaalisen median ohjeistus yrityksille perustuu tähän faktaan: ”ihmiset eivät tule Facebookiin luottokortti kädessä, vaan viihtymään ja kommunikoimaan ystäviensä kanssa”. Toisin kuin ehkä luulitte, olen täsmälleen samaa mieltä – Facebookissa yritykset ovat pienessä sivuosassa. Facebook on ensisijaisesti keino pitää yhteyttä ystäviin (ja tyydyttää uteliaisuutta) ja yritysten on ihan turha kuvitella että heillä olisi isompi merkitys tässä. Sosiaalinen media ei ole tuote, se on yhtä kuin ihmiset ja kontaktit. Siltikään yritysten ei tulisi pohtia omaa läsnäoloa sosiaalisessa mediassa tältä kannalta, vaan hyväksyä se, että enimmäkseen ihmiset tulevat Facebookiin muista syistä kuin heidän takia. Parempi lähtökohta onkin miettiä ja tutkia millä keinoin tästä ajasta saadaan edes murto-osa itselle ja nimenomaan yritysten näkökulmasta, on haihattelua rinnastaa itsensä käyttäjän omiin ystäviin ja kuvitella että kommunikointi tapahtuu samoista syistä.

Katsokaa myös aikaisempi kirjoitukseni Facebook verkkokaupan haasteista, siinä sivutaan näitä samoja asioita hieman tarkemmin.

Yhteenveto

Kaikkien näiden purnauksien jälkeen kysymys: kannattaako yrityksen tulla Facebookiin? Vastaus on Kyllä, mutta heidän pitää löytää oikea taso ja panostukset, jotka korvaavat niihin käytetyn rahan ja ajan. Kaikkien ei missään nimessä kannata panostaa Facebookiin kahta minuuttia enempää ja meidän ammattilaisten pitäisi pystyä tämä heille kertoa (vaikka jäävätkin sitten rahastamatta). Seuraavassa osassa tätä sarjaa kerron omat kokemukseni ja mielipiteeni siitä, kuinka yritys saa Facebookista maksimaalisen hyödyn konkreettisilla esimerkeillä höystettynä. Vertailen myös eri markkinointi ja fanien hankinta keinojen tehoja ja kerron fanien määrän (ja laadun) merkityksestä aitoihin hyötyihin. Eli jos haluat tietää mikä oikeasti toimii Facebookissa, seuraa tätä blogia ja twitteriäni @pavuorio. Toivotan tervetulleeksi myös kaiken keskustelun ja vastaväitteet, sillä se jos mikä auttaa meitä kaivamaan oikean totuuden esille. Nykyinen kritiikitön ”yhden puolueen politiikka” ei aja koko kansan etua. Keskustella voi täällä meidän blogissa, Facebook sivulla tai twitterissä.

Kiitos ja anteeksi,

Pasi Vuorio

elisa.net
Mitä on jakamistalous? | Elisa.net
Airbnb ja Uber eivät ole vain hyödyllisiä ja helppoja jakamispalveluita. Niissä on voimaa, joka saattaa mullistaa nykyisen talousjärjestelmämme.

oikeesti oon niin klisee, just semmonen iphone flow-kävijä niinku näissä aina sanotaan mutta kliseisyyteni lisäksi intoilen kaikesta tälläsestä koska isona minusta tulee taloustieteilijä ja nyt ollaan uuden ajan kynnyksellä jeejeejeejee oikeesti kaikki tällänen saa mut kiljumaan riemusta !! näkisin että tämä on se suunta millä kapitalismi korjataan! 8)

youtube

“Ole oma itsesi, 
ole henkilökohtainen,
ole asiantuntija,
ole lojaali työyhteisölle.”


Yritysten ja organsaatioiden sosiaalisen median ohjeistusten kulta-aika on jo ohi. Kirkon sosiaalisen median suuntaviivat kolmen vuoden takaa pätevät silti edelleen yksinkertaisuudessaan. 

Ovatko nämä suuntaviivat osoittaneet tien sosiaalisen median arkipäivään kirkon viestijöillä? Toteutuuko videon visio kirkon ja seurakuntien sometyössä? 

Yksi asia mietityttää tässä sinällään kelvossa videossa: Suomen evankelisluterilaisessa kirkossa on töissä noin 20 000 ihmistä, mutta tätä videota on katsottu vain noin 2800 kertaa. Miksi näin vähän? Hyvä video - pistäkää se tehokkaasti levitykseen! 

Pääsen kyselemään seurakuntien sometyöstä huomenna, kun osallistun hiippakunnan #HUOMIO!-viestintäpäivään. Siellä luvassa mm. tällaista: 

http://www.helsinginhiippakunta.evl.fi/koulutus_ja_toiminta/?x1644240=1708634 

En jaksa aina ymmärtää, miksi julkinen keskustelu on mennyt sellaiseksi, että sen seuraaminen ahdistaa. Ensin on esimerkiksi uutinen, joka jaetaan Facebookin seinällä. Poiminta uutisesta voi itsessään jo sisältää kunnon latauksen, jonka voi tulkita keskustelun aloituksena. Se voi olla asiallinen tai epäasiallinen. Sen jälkeen siihen alkaa ilmestyä kommentteja. Joukossa on asiallistakin settiä. Sitten niitä alkaa ilmestyä. Syytellään, haukutaan, kohdellaan tuntematonta kaltoin. Itse argumentin arvostelusta (jos sellainen on ollut) ei ole tietoakaan, ei välttämättä edes aiheesta keskustelusta, vaan pelataan sanoilla, käydään henkilöön käsiksi. Peitetään itse jonkun roolin taakse, jonka tarkoituksena on olla mahdollisimman ivallinen ja naseva - toisen kunnioittamisen kustannuksella. Facebookin syöte tuntuu olevan kilpailua siitä, kuka pystyy olemaan ytimekkäimmin samaan aikaan ivallisen sarkastinen, mutta kommentoimaan päivän polttavaan aiheeseen. Media on yhtä click-baitia. Uutisella ei itsellään ole edes sisältöä, eikä uutisarvoa. Kuka kirjoittaa raflaavimmin, saa eniten jakoja ja siten tulee eniten rahnaa. Ja lehtien kommenttipalstat ne vasta ovat sellainen internetin likaviemäri viimeistään, kun joku nostaa ruosteisen sanasäilänsä hyökätäkseen jotakuta vastaan - asiallista tai asiatonta kommentoijaa (eikä kommentin sisältöä).

Mua ahdistaa kommentoida mitään julkisesti, vaikka mieltä olen paljon. Aina saa pelätä tuntematonta tai ihmistä, jonka tunnenkin. Sitä tapahtuu myös oikeassa maailmassa, mutta tapani kommentoida joko hymyilemällä mahdollisimman aurinkoisesti takaisin merkkinä, etten oikeastaan hetkahda, ei toimi. Tapani antaa paha katse turhaan heitetystä tuominnasta ei kanna kortta mihinkään suuntaan. Harvemmin myöskään auttaa sen toteaminen, että nyt oli sen verran asiatonta, että voisi pahoittelu olla paikallaan tai edes peiliin katsominen. Ei internetissä mitään pahoitella. Itse saat ruutusi takana nieleskellä kyyneleesi. Pitäisi osata perustella huonon käytöksen tarpeettomuus argumentein ja silti osata ottaa vastaan omia argumentteja vastaan heitetyt henkilökohtaisuudet. Ihmisiltä, joita ei tunne, eivätkä he tunne minua.

Tuomitseminen, se häiritsee. Aidon keskustelun puute. Keskustelussa on mielestäni sen ollessa rakentavaa kyse siitä, että ollaan läsnä ja kuunnellaan. Ei tuomita, haukuta, herjata, vaan perustellaan vastaan, jaetaan kokemuksia tai ollaan samaa mieltä. Aito kuuntelu on sitä, ettei heti huudeta vastaan tyylillä “v**** idiootti, minä ainakin olen sitä mieltä että tuollaiset yhden totuuden ihmiset ovat p*****stä/ et ole mitään mieltä, mutta kuitenkin minun mielipiteeni ovat ne ainoat oikeat./ Et voi elää noin relativistisessa maailmassa.” Miten penätään sitä ainoan totuuden, jonka pohjalta ihminen tällä hetkellä elää, kieltämistä ja samaan aikaan toitotetaan omaa ainoana oikeana. Entä jos ihmiset ovatkin relativistisia ja vaikkemme olisi samaa mieltä heidän kanssaan, koska maailmamme pyörii eri totuuksin, oppisimme sen kaiken totuuksien kirjon? Ehkä silloin urkenisi myös tie löytää jotain yhteistä, tunnustaa erot, molemmille tai toiselle oppia, miten voisi olla maailmassa vihastumatta niistä asioista, mistä nyt vihastuu. Ehkä voisi vihastua jopa rakentavasti niin että siitä vihastuksesta pääsee eroon. Voisi keksiä jotain rakentavaa. Tai sitten voisi vain todeta, että no nyt kävi niin, ettei ole samat arvot, kiinnostukset tai mielipiteet. Kukin jatkakoon tahoillaan.

Pelkäävätkö ihmiset niin paljon sitä, että joku olisi eri mieltä heidän kanssaan tästä todellisuudesta? Pelätäänkö sitä niin paljon, että toisella voisi olla jotakin tarttumisen arvoista, että huutavat sen ihmisen päälle, jottei kukaan vain veisi sitä vihaa pois, johon on tuudittautunut? Etsitäänkö kommentoinnilla vain statusta ja jotakin some-egon pönkitystä vai onko jo luovutettu yleisesti kaikkien osalta siinä, että rakentavaa keskustelua voisi edes käydä. Miksi ihmiset edes jakavat mitään? Kuka tollaista kestää ja miksi, kertokaa mulle? Tietysti, jos toinen osapuoli ei ole avoin ottamaan vastaan eikä keskustelemaan vastavuoroiseksi, ei keskustelua luonnollisesti synny. Kannattako silti pistää mylly pyörimään ja heittää lokaa lisää linkoon? Vai kannattaisiko vain todeta, että nyt on asiatonta käytöstä eikä argumentin hiventäkään, eikä keskustelu jatku. Niinhän tupataan sanomaan riitatilanteissakin, jos riita ei ala loppua eikä asia etene.

Surulliseksi tämä minut tekee. Enkä kommentoi vieläkään uutisiin tai artikkeleihin muualla kuin kasvotusten.

HEI TYÖNANTAJA!!! Etsin töitä Keski-Suomesta tai Pirkanmaalta liikunnallisen motivoinnin, hoitoalan tai markkinointialan merkeissä esim. sosiaalisessa mediassa. Lyhyen perustelun tälle työnhakijailmoitukselle löydät tästä linkistä: http://tmblr.co/ZdFSdn1lJln_Y

Lisää minusta löydät seuraavista linkeistä:

Cv:ni One Drivessa ==> http://1drv.ms/1Hs0g2O

Osaamiseni esittelyä Pinterestissä ==> http://bit.ly/U6OHqy

LinkedIn ==> https://fi.linkedin.com/in/heidiirmeli

Pikaista yhteydenottoa odotellessa.

careynieuwhof.com
Why Most Churches Greet You Like It's 1999 - Carey Nieuwhof
So your church has a website and a Facebook page. The adventurous have perhaps added Twitter, Instagram and Pinterest. Or maybe you’ve gone all out, even podcasting your messages or building an app for iOS or Android. (The links are to Connexus Church sites, where I get the chance to serve!) We’re still in the early days of …

Church greets you like its 1999. Ajateltavaa myös #Kallio n seurakunnan viestintään.

Someskene laajenee

Otetaanpa tuntumaa myös Tumblrin käyttöön muun somenäkyvyyden lisäksi. Tässä yhteydessä onkin luontevaa pistää “paperille” somen käyttöäni.

Facebook on edelleen se pääkanava asioiden seuraamiseen ja näkymiseen. Se on säilyttänyt asemansa muiden palvelujen tullessa yksi kerrallaan mukaan. Facebook korvaa nykyisin merkittävältä osin sanomalehtien lukuni. Sitä kautta luen ystävieni jakamia uutisia, jotka aika usein kolahtavat myös minulle. Itse myös jaan paljon lukemaani verkkomediaa Facebookissa.

Twitter tuli kuvioon Facebookin jälkeen, joskin usean vuoden viiveellä. Aiemmassa roolissani koulunjohtajana ja perusopetuksen ICT-käytön kehittäjänä Twitterillä oli merkittävä rooli yhteydenpidossa samanhenkisiin kollegoihin eri puolella Suomea. Sen roolin jäätyä taustalle myös Twitter on jäänyt. Pitäisi varmaan luoda uusi tunnus ja alkaa muodostamaan uutta Twitter-identiteettiä.

Blogeja on vuosien varrella kertynyt useita. Kiinnostuneet löytänevät niitä helposti Googlaamalla, joten en niitä tähän ala kaikkia linkittämään. Tällä hetkellä on meneillään mielenkiintoinen projekti, jossa Bloggerilla tehtyä blogia käytän aputoiminimeni kotisivualustana. Tähän voi tutustua lisää osoitteessa www.kotalan.fi/etusivu.

Kotalan tilan käytössä on myös Instagram-rooli, joka näkyy em. blogikotisivun oikeassa pylväässä kuvaryppäänä. Instagram on kätevä tällaiseen näppäilyyn ja varsinkin kännykkäkameralla käytettynä. Omalla nimellänikin käytän Instagrammia erityisesti reissun päällä ollessani.

Reissussa teen usein CheckInejä myös Foursquareen, joka on ollut käytössäni jo useamman vuoden ajan. Näin muodostan hyvin vähällä vaivalla itselleni paikkapäiväkirjan, josta on ollut hyötyä esim. reissun aikana otettujen valokuvien järjestämisessä ja reissublogin kirjoittamisessa jälkikäteen.

Joskus muinoin selailin mielelläni kotiin tilattuja tai kirjastosta lainattua kuvalehtiä ja sain niistä tukuittain ideoita sovellettavaksi omiin projekteihin. Nyt tuota kuvallista virikkelähdettä edustaa Pinterest. Kun esim. suunnittelin kanalaa pihamme perälle löysin Pinterestistä valtavan määrän kuvia aiheesta, osa hyvinkin persoonallisista toteutuksista.

Googlen palveluista, Bloggerin lisäksi, aktiivisessa käytössäni on Youtuben videonjakopalvelut. Soittolistojen avulla tehtyjä videoita on kätevää ryhmitellä aiheittain ja jakaa eri kohderyhmille.

Sensijaan Google+, yhtiön vastine Facebookille on useasta yrityksestä huolimatta jäänyt hyvin vähälle käytölle. Harmi, sillä tiedosta, että siinä olisi vahvuutensa Yotuben ja Bloggerin rinnalla.

Tällaiselle näyttämölle nyt sitten astuu Tumblr. Nähtäväksi jää, millaista roolia se tulee näyttelemään someskenessäni.