saaren

Tiiättekkö sen tunteen, kun puhelin soi, vastaat ja siellä henkilö esittelee itsensä että “diu diu täältä poliisista hei…”. Ja samantien syke on siinä 300 korvilla ja päässä kuuluu vaan äänetön huuto, että minäkö sen Kyllikki Saaren nyt murhasinkin?? “…sun passi on noudettavissa” Tuli vaan mieleen, kun tossa kotimatkalla alko valoshow takalasissa ja 1/10sekunnissa ehdin miettiä selitykset, motiivit ja alibit mm.kyllikki saaren murhaan, ylinopeuteen, rattijuopumukseen, varastettuun autoon ja rintamakarkuruuteen.

    Joka aamu tasan kello neljä orava rapisteli ikkunan takana ja tahtoi sisälle leikkimään. Leikki tarkoitti Toven päälle kiipeilemistä. Orava varmaan luuli Tovea puuksi. Kuolemanväsyneenä ja unenpöpperöisenä Tove joka aamu kömpi ylös sängystä, aukaisi oven, kiskoi ylleen suuren villapaidan ja seisoi paikoillaan kädet levitettyinä. Sitten orava kiipesi ylös ja hyppeli rivakasti pitkin Tove-puuta ja hänen käsivarsilleen, yltympäri Tove-runkoa.
    Sitten koitti muuan syysaamu, ja Tove vain nukkui nukkumistaan, koska orava ei ollutkaan herättänyt häntä kello neljä. Oliko varis vienyt sen? Tai kenties se oli löytänyt kaarnanpalan ja purjehtinut sillä toiselle saarelle etsimään itselleen puolisoa?
    Tove heitti työnsä sikseen, veti ylleen villapaidan, johon orava oli tottunut, ja meni kaikille lähisaarille, vihelsi ja huuteli sitä. Lopulta hänen oli pakko luovuttaa, ja hän ikävöi oravaa kovasti.
    Vuotta myöhemmin oli saaren lähistöllä mantereella sijaitsevan Porvoon kaupungin vapaapalokunta saariretkellä. Jälkeenpäin paikallislehdessä kirjoitettiin, miten kello neljältä aamuyöllä sisälle telttaan oli tullut orava, joka oli kiipeilyt kaikkien unisten palomiesten päällä. Eikä heistä kenelläkään ollut älliä nousta pystyyn ja olla puuna oravalle, Tove ajatteli.
                                                    —- Tove Jansson  Muumilaakson luoja
                                                                           Tordis Ørjasæter

photo credit: ts.fi