reitwagen

The first ever motorcycle! It was built by Gottlieb Daimler and Wilhelm Maybach in 1885. It has zero degrees of steering axis angle and no fork offset and thus did not use the principles of motorcycle dynamics. Instead, it relied on two outrigger wheels to remain upright while turning and was designed as an expedient testbed for their new engine. #firstmotorcycle #motorcycle #vintage #history #daimler #maybach #bikesofinstagram #motorcyclesofinstagram #Germany #wanderlust8760 #reitwagen #ridingcar (at Mercedes-Benz Museum)

Kerubi Reitwagenin kyydissä

Kamaria katsoi taivasta letittäessään hiuksiaan. Se oli vielä enemmän harmaan sininen ja synkähkö, kuin mitä se olisi tunnin päästä kun aurinko alkaisi nousta, ja talon väki heräisi. Muutama tähti näkyi vielä kirkkaana, vaikka suurin osa niistä oli jo alkanut himmetä.

Kamaria kävi vielä nopeasti reppunsa läpi tarkistaakseen, että siellä oli kaikki tarpeellinen lähtöä varten. Kuiva-ruokaa ja vettä oli kolmeksi päiväksi, sekä vaatteita ja muutama tarkoin valikoitu hygieniaväline. Suljettuaan repun Kamaria vielä tarkisti että huulipunapuikko, jonka hän oli kähveltänyt äitinsä palvelijattarelta, oli hänen takkinsa povitaskussa. Teltta oli kangaskassissaan repun vierellä sängyssä.

Kamaria heitti reppunsa selkään, otti telttansa kainaloon ja viittilöi Athenea hyppäämään olalleen, minkä se teki hiukan tokkuraisesti koska oli väsynyt. Kamaria lähti sitten huoneestaan, niin äänettömästi kuin pystyi ja vaelsi uinuvan talon läpi. Hän katsoi vielä ennen ulos astumistaan vanhaa kaappikelloa, joka oli ollut ikuisuuden, tai ainakin niin kauan kuin Kamaria oli ollut olemassa, eteisessä keittiöön vievän oven vieressä. Se tikitti hiljaa, ja Kamaria päätti pysäyttää sen – oli vain parempi, ettei talon väki vielä heräisi kaappikellon lyönteihin, sillä siten Kamaria saisi enemmän aikaa itselleen ja Athenelle. Varmistaakseen että kello toisi vielä enemmän hämminkiä toisten aamuun, Kamaria otti sen veto-avaimen itselleen.

Astuttuaan ulos ja laitettuaan oven hiljaa kiinni, Kamaria kuunteli pihan ympäristöä – oli aivan hiljaista, muutamia heinäsirkkoja ja erittäin aikaisia lintuja lukuun ottamatta, mikä oli hyvä. Kamaria käveli verkkaisesti, edeten mahdollisimman hiljaisesti kohti talleja, ja livahti sitten tallien ovista sisälle.

Siellä häntä odotti kaunis näky hevosten vieressä. Perimmäisessä tallissa oli isän höyryllä käyvä, kahdella renkaalla liikkuva kone, reitwagen. Kamaria tarkisti, että sen moottori oli täytettynä vesisäiliötä myöten, ja lähti sitten taluttamaan konetta pois tallista. Athene siirtyi hänen olkapäältään reitwagenin takaosassa olevaan koppaan ja jatkoi siellä uniaan. Kamaria laittoi varovasti teltan sen vierelle ja varmisti, ettei se tippuisi kyydistä.

Kamaria talutti reitwagenin pois tallista ja sulki sen oven, ennen kuin poistui talon pihasta ja sille johtavalle tielle. Kamaria pidätti hengitystään kävellessään päätielle, ja päästi hapen ulos vasta käännyttyään katsomaan, että kukaan ei todellakaan seurannut häntä, ja että hän oli päässyt lähtemään ilman että kukaan oli huomannut mitään. Huokaisten helpotuksesta Kamaria alkoi kävellä nopeammin päätietä pitkin kohti kaupunkia, suurten kuusien reunustaessa hänen reittiään.

Aamu alkoi valjeta pikku hiljaa, ja kun Kamaria uskoi olevansa tarpeeksi kaukana talosta, hän sytytti hiilet niiden säiliössä ja avasi venttiilit joita pitkin kuumentunut ilma pääsisi vesisäiliölle lämmittämään vettä. Hän hyppäsi reitwagenin selkään, kiinnitti suojakypärän päähänsä ja lähti polkemaan sen polkemilla eteenpäin. Pian vesi oli lämminnyt höyryämispisteeseen, ja höyrykone alkoi antaa lisäpontta Kamarian polkemiseen, ja yhden vauhtia antavan alamäen jälkeen hän totesi, ettei hänen tarvinnut enää polkea ollenkaan.

Kaupungin lähestyessä aamu valkeni entisestään, ja Kamaria mietti miten asiat kotona menivät tällä hetkellä. Ensimmäiset piiat ja rengit olivat varmasti heränneet ja menneet hoitamaan eläimiä. Isä saattoi olla hereillä, ja Kamaria mietti olisiko tämä huomannut kaappikellon pysähtyneen? Kamaria päätti olla ajattelematta asiaa. Hän ei enää halunnut ajatella kotia, sitä taloa, ollenkaan.

Ihmiset jotka olivat heränneet kaupungissa hänen ajaessaan sen läpi, eivät vilkaisseet kahta kertaa hänen menoaan, luulivat kai, että hän oli renki isäntänsä asioilla. Kellään muulla kaupungin ulkopuolella ei ollut reitwagenia kuin Kamarian isällä.

Kaupungin ulkopuolelle jälleen päästyään Kamaria päästi toisen helpottuneen huokauksen, sillä nyt vaikein oli ohi. Hänen edessään avautui tyhjä maantie, eikä häntä vastaan ollut tullut vielä yhtäkään sielua. Kamaria vilkaisi olkansa yli Athenea, joka nukkui edelleen. Kääntyessään takaisin tielle päin, Kamaria kävi mielessään päätöstään lähteä, ja piti sitä edelleen hyvänä.

Hän ei olisi kestänyt sitä mitä hänen vanhempansa olisivat ehkä tehneet Athenelle, jos he olisivat vielä jääneet taloon muutamaksi päiväksi. Athene oli nimittäin Kamarian anima, sielu-olento, joka kuvasi hänen syvintä olemustaan. Se mikä teki Athenesta erikoisen, että se oli valkoinen korppi, ja sillä oli kuusi siipeä.

Kamarian isä oli uskonnollinen fanaatikko, ja vertasi usein Athenen ulkomuotoa Raamatun kerubeihin, joilla myös oli kolme siipiparia. Usein Kamarian isä kehui Athenen kaunista ulkomuotoa ja kuinka se lähensi koko perhettä Jumalaan. Kamarian isä oli niellyt hampaita kiristellen sen, että Kamaria oli nimennyt Athenen vanhan jumalan mukaan, eikä kristillisesti, kuten muut perheen jäsenet olivat tehneet (isän anima, kullanvärinen labradorinnoutaja, oli nimeltään Paulus, ja äidin animan, lampaan, nimi oli Ruth). Kamaria oli varma, että isä joskus keräsi talteen Athenelta tippuneita sulkia, ja käytti niitä johonkin uskonnolliseen menoon.

Kamaria oli aina pitänyt Athenen kuutta siipeä luonnonoikkuna, mutaationa eikä minään sen kummempana. Ainakaan hän ei tuntenut Athenen tai itsensä olevan sen erikoisempia kuin kukaan muukaan. Kamarian ja hänen veljiensä kotiopettaja, aina niin turhan tarkka ja pikkumainen, oli pitänyt Athenea vain osoituksena siitä, että Kamaria oli omituinen. Kamarian mielestä kotiopettajan oli turhaa pitää hänen käyttämiään housuja omituisina, sillä hameet olivat epäkäytännöllisiä maatilalla, missä hän osallistui samoihin töihin kuin veljensä – tämä olikin ainoa syy siihen, miksi hänen isänsä suostui siihen, että hän piti housuja. Kotiopettajan arvostellessa ääneen hänen tapaansa letittää hiuksensa ja änkeä ne sen jälkeen hattunsa alle, Kamarian oli tehnyt mieli käskeä kotiopettajaa änkeämään pedanttiset mielipiteensä hänen ulkomuodostaan perseeseensä. Se olisi kuitenkin tuottanut Kamarialle vaikeuksia, joten hän piti suunsa kiinni ja juoni Athenen kanssa miten saisi kostettua kotiopettajalle tämän animan, harmaan jäniksen, kautta.

Kun Kamarian isä oli alkanut uhota hänen äidilleen, että heidän pitäisi mennä kiertueelle ympäri maata näyttämään Athenen ihmeellisyyttä ihmisille, oli Kamaria alkanut miettiä pitäisikö hänen puuttua asiaan jotenkin, muttei hän tietenkään olisi pystynyt mitään tekemään, sillä mikään ei tullut hänen isänsä ja uskonnollisten vakaumusten väliin. Kun isä oli yhdellä kerralla päivällispöydässä ehdottanut Kamarian äidille, että heidän pitäisi viedä Athene tarkistutettavaksi lähimmän piispan luo, ja kun kieltämisen sijaan äiti oli ennemminkin nyökytellyt, oli Kamaria päättänyt häipyä. Hän ei luottanut piispoihin tai muihin Jumalan miehiin ollenkaan, ja hän oli varma, että jos hän olisi jäänyt hetkeksikään vielä taloon, olisi isä tehnyt Athenesta jonkinlaisen näyttelyesineen. Kamaria oli varma siitä, että hänen isänsä uskoi jokaisen sanan mitä kaupungin pappi sanoi tälle, ja Kamaria oli aina ollut varma siitä, että kyseinen pappi tasapainoili jossain hulluuden rajamailla.

Kamaria inhosi olla keskipisteenä, ja vielä enemmän hän inhosi sitä jos joku kiinnitti erityistä huomiota Athenea kohti. 

Maisemat vaihtuivat tiuhaan Kamarian ympärillä, ja hän tunsi olevansa vapaa kaikista huolista. Hän oli päässyt jo niin pitkälle, että vaikka muut tulisivatkin hänen peräänsä automobiililla, he eivät saisi häntä kiinni enää. Tullessaan risteyksiin Kamaria kääntyi muutaman kerran täysin sattuman varaiseen suuntaan pitääkseen reittinsä arvaamattomana.

Athene heräsi heidän tullessa kolmanteen risteykseen. Se venytteli siipiänsä ja lehahti sitten istumaan Kamarian olkapäälle, käyttäen lähinnä ensimmäisiä siipiään. Sen kolmannet siivet olivat pienet ja surkastuneen oloiset, vaikka näyttivät yhtä toimivilta kuin muutkin, eikä Athene käyttänyt niitä paljoa mihinkään muuhun kuin ajoittaiseen leyhyttelyyn.

Se päästi kraakuttavan äännähdyksen ja hieroi poskeaan Kamarian poskea vasten.

”Lintuseni, minusta tuntuu että meidän täytyy noeta siipesi, ettet herätä niin paljoa huomiota” Kamaria sanoi sille moottorin äänien yli, ja Athene kraakutti myöntävän oloisesti.

Aurinko oli noussut jo korkealle, kun Kamaria päätyi tielle jota ei ollut ennen nähnyt.

Tässä se nyt olisi, nyt hän olisi virallisesti lähtenyt, karannut kotoa.

Kääntyen tutulta tieltä tuntemattomalle, Kamaria lisäsi reitwageniin vauhtia ja nauroi.

Siapa Penemu Sepeda Motor?

Siapa Penemu Sepeda Motor?

Oleh: Adikrisna Riedho Pramono* (Pembalap Motor)

Adik-adik sekalian, sepeda motor kini mungkin menjadi salah satu alat transportasi yang paling diminati di dunia khususnya di Indonesia, dikarenakan bentuknya yang ringkas, praktis, murah, dan bisa menjangkau berbagai macam jalan dan wilayah. Coba adik-adik perhatikan di jalan raya, begitu banyak sepeda motor yang melintas dijalan atau yang sedang…

View On WordPress