pelay

Rakastuneet ei nuku, ne ei malta,
pelko toisen menettämisestä tuntuu murskaavalta.
Ne juttelee ja rakastelee, imee voimaa toisistaan.
Sydän hakkaa niin, et sielu pelais sillä korista.
Veri alkaa kohista, kun uskallan kelaa sua. Mä, joka ei uskonu ees osaavansa rakastua.
Miten tällästä voi tälle reppanalle tapahtua, kuuntele maailma, nyt on pakko avautua.
Huutaa onnea, halata vastaan tulijoita, panna vitun siirappiset rakkauslaulut soimaan.
Tanssii pari senttii maan pinnan yläpuolella, ikävöidä kun näkee toisen vasta huomenna.

youtube

A este vídeo poema le tengo un cariño especial. El texto es muy bueno (no es mío, es de José María Fonollosa) y creo que le quedan muy bien las imágenes. Sobre todo los cerdos y el WC.

Aunque la versión de Albert Pla es mucho mejor, hoy me lo han recordado (cosas de la vida) y me ha apetecido compartirlo.

Encarga tu vídeo poema a domicilio en www.lau2.org