paikat

anonymous asked:

jouduin pari vuotta sit gynelle munasarjakystan takia ja ne halus sit ultraäänellä tarkistaa onks se puhjennu, joo ei siin mitää mut se oli sitte sisänen ultraääni as in ilman mitään varotusta runnottii sisää joku laite :D vähän oli paikat hellinä kun ei ollu semmoseen tottunu...

nice :D kyllä kuuluis varoittaa/kertoa mitä tulee tapahtumaan

Day 25: ruoka ja juoma

No niin, pakkohan tähän aiheeseen on hiljalleen tarttua. Tää on siinä mielessä hankala, että Berliinissä on ruoka- ja juoma-akselilla saatavissa ihan kaikkea. Täällä ei todellakaan voi puhua yhdestä ruokakulttuurista, koska no, täällä olis mahdollista syödä esimerkiksi täysin suomalaisittain, italialaisittan, intialaisittain tai pohjoisamerikkalaisittain (mitä nämäkin sitten ikinä tarkoittavatkaan) vaikka joka päivä ja koko päivän, haha. 

Itse olen ainakin onnistunut syömään täällä aika lailla samoin kuin Suomessakin, mikä mun kohdalla tarkoittaa kasvisruokaa, tiettyjä hyvin suomalaisille tyypillisiä juttuja ja sitten taas toisaalta meillä äidin perheessä aina kotiruoassa läsnä olleita italialaisia, kreikkalaisia ja ranskalaisia ruokalajeja.

Suurimmat erot Suomeen:

- Ruoka on jonkin verran halvempaa kaupassa ja todella paljon halvempaa ravintoloissa. (Tästä poikkeuksena pahimpien turistialueiden paikat.)
- Ihmiset syö paljon enemmän ulkona, koska se ei tule niin kalliiksi kuin Suomessa. Kaikilla ei taida edes olla keittiöitä kotona…
- Juomat, niin holilliset kuin holittomatkin mutta erityisesti holilliset, on paljon halvempia sekä kaupoissa että ravintoloissa.
- Kaikkia holillisia juomia saa myydä ruokakaupoissa
- Tarjonta ja valikoimat on paljon paremmat. Eri maiden ruokakulttuurit on paremmin edustettuina, minkä lisäksi esimerkiksi luomu- ja vegaanimarketteja ja muita “erikoisruokakauppoja” on aika paljon ja tavallisessakin ruokakaupassa on vaikka mitä.
- Kahvilakulttuuri on hiukan erilaista. Kahvilat ovat isolta osin leipomoita tai sitten toisaalta baarimaisempia paikkoja.
- Varsinainen baareilu ja klubitus alkaa myöhemmin yöllä kuin Suomessa ja bileet jatkuukin oikeasti hyvin helposti aamuun asti.
- Täällä on yleisempää, että esim. baarissa maksetaan vasta lähtiessä kaikki kerralla, ei juomia tilatessa.
- Ravintolassa laskuun tulee tilattujen asioiden lisäksi yleensä palvelumaksu, joka näkyy erikseen kuitilla. (Täällä saisi sen lisäksi ilmeisesti tipatakin “pidä loput” -periaatteella, mutta itse en oo koskaan oppinut tekemään sitä luontevasti, joten olen maksanut vain palvelumaksut.)
- Ravintoloihin kannattaa lähteä käteisen kera. Joissain paikoissa käy kyllä kortit tai jopa bitcoinit, mutta tämä on käteistä rahaa rakastava maa. (Mikä sivumennen sanoen ei ole mikään aukoton systeemi sekään. Täällä on tosiaan meneillään jonkun turvallisuusfirman lakkoilu, joka on katkaissut rahakuljetuksia, joten jotkut automaatit ovat tyhjiä ja joissain paikoissa on ongelmia vaihtorahojen kanssa. Jes.)
- Rasvattomuus ei ole niin hallitseva trendi kuin Suomessa. Myöskään sellaisia asioita kuin täysjyväpasta ei löydy pitkästäkään pastahyllystä.

Keep reading

Vielä se nelikymppinen karvakäsi vaan jaksoi veuhtoa. Kuorma-auton lavalle hyppimistä, konttien päälle kiipeilyä, betonilaattojen siirtelyä… JA KYÄ ON PAIKAT KIPEENÄ!!! Mut hyvä mieli. (huomenna voi se hyvä mieli olla hakusessa ku vuosirenkaat muistuttaa olemassaolostaan ja saamastaan rääkistä)

NBA: Konferenssifinaalien ensimmäiset paikat katkolla ensi yönä

NBA:ssa konferenssifinaalien ensimmäiset paikat katkolla ensi yönä, tsekkaa ennakko linkin takaa #NBAfi

NBA:n kausi 2014-15 lähenee huipennustaan, kun jokainen konferenssien välieristä voi ratketa seuraavassa ottelussa. Torstain ja perjantain välisenä yönä voi Cleveland Cavaliers tiputtaa Chicago Bullsin. LeBron Jamesinedustama joukkue on passittanut Bullsin kesälomalle kolme kertaa viimeisen viiden vuoden aikana. Pystyykö härät tasoittamaan ottelusarjan ja siirtämään ratkaisun Clevelandissa…

View On WordPress

No mikä sulla oikein on?

Syyskuussa 2014 tosiaan meni paikat aika kipeäksi. Työterveyslääkärin ei tarvinnut paljoa tutkia ennen kun totesi notta neidillä taitaapi olla välilevynpullistuma. Röntgenissä sitten näkyi se, mitä epäiltiinkin. Myöhemmin, mutkien kautta, sain mahdollisuuden mennä magneettikuviin ja tulos oli, että omaan aivot ja selkärankani on tikkusuora ja kasassa. Myös kuvissa törrötti välilevyn pullistuma.

Aiemmin osteopaattini oli maininnut siitä, että jotain lapojen välissä sekä niskassani on ja että selkärankani on aivan kasassa. Hän yritti parhaansa mukaan minua paikata, mutta en ollut kiinnittänyt asiaan sen kummemmin huomiota. Ajattelin vain, että joo joo kyllähän duunista paikat menee jumiin. “Ollu vähä kiireistä.” Käynnit helpotti ainaista kipua ja avasivat työssä jumittuneita paikkoja aina vähän. Hän oli myös huomauttanut niskani jäätävästä, jumahtaneesta kivikovasta tilasta ja etupainoitteisesta ryhdistäni. Tämä myös näkyi magneettikuvassa. Olin vuosien mittaan niska/selkä jumeista johtuen korjannut ryhtini niin, että työnsin leukaa eteen, jotta kivikova möykky jota niskaksi kutsutaan ei häiritsisi. Jokatapauksessa saikulla oltiin. Työterveyslääkäriltä sain hillittömiä lääkkeitä ja lähetteen fysioterapiaan. Pääsin käymään Diacorin neurokirurgilla, joka magneettikuvien perusteella totesi, että leikattava on ja pisti lähetteen Töölöön kirurgiselle poliklinikalle. Tämä kaikki tapahtui syyskuussa. Töölössä kävin tammikuun 28. päivä 2015.  Yli kolme kuukautta myöhemmin. 

Kerron noista  tapahtumista vähän enemmän myöhemmin. Enemmänkin tänään pohdituttaa se, mitä odottaminen tekee. Itselläni kivut ovat vain kasvaneet ja mikään ei ole vienyt mihinkään. Erilaisia lääkkeitä on kokeiltu. En muista pahemmin ajasta syyskuu 2014 - helmikuu 2015 _mitään_. Olin niin lääkepöllyssä.

Välillä jätin syömättäkin lääkkeitä sillä halusin TUNTEA. Olla muutakin kuin humisevassa suhinassa pääni sisällä. Neutraalissa hällä väliä tilassa.

Silti kivun suurin piikki ei kadonnut minnekään. Se terä, joka pistää kaivaen syvempää kuoppaa. Ympäröivä kipu hälvenee kauemmaksi, mutta mikään ei lähde täysin pois. Vetäydyin Äitini luokse maalle pois sosiaalisista ympyröistäni. Välillä, kuin näin ystäviäni kotona Helsingissä tai pikku matkoilla Liettuaan tai pohjoiseen, olin taas pirteä ja elossa.

Kipu hälveni kun oli muuta ajateltavaa ja tekemistä. Ei ollut vain minä ja tympeä luolani.

Hiljalleen kuitenkin jäin vain oikeastaan itsekseni. Ystäväni luulivat, että olen koko ajan maalla. Kyllä toki sinnekin olisi kaivannut yhteydenpitoa, mutta en vain jaksanut. Väsyneenä omaan surkeuteeni vajosin lievään itsesääliin ja tuli olo, että olen kaikille kuin kuollut.

Onneksi on koira jonka kanssa pitkät kävelyt metsissä ja touhuaminen on pitänyt aktiivisena. Sanotaan, että kävely auttaa selkävaivoihin, joten olen kävellyt kävelemistäni. Vielä alkuvuodesta kävin salilla treenaamassa crosstreinerilla, joka oli ainoa vehje jolle sain suostumuksen fyssarilta ja osteopaatilta loppuvuodesta.

Nyt ei ole sitäkään.

Ei ole rahaa käydä Osteopaatilla sillä sairaslomarahasta jää niin vähän käteen, ettei ole periaatteessa varaa ostaa edes lääkkeitä. Mikään ei tunnu miltään ja en jaksa innostua mistään mistä olin innostunut vielä syksyllä ja alku vuodesta.

Sain tämän vihkosen “Opas potilaalle hermovauriokivuista” viikko sitten käytyäni Diacorin Fysiatrilla.

Check check check ja check! - Kyllä kaikkiin.

Kylmä Ämmä tulee siitä, että välillä hermostollisen kivun myötä käteni menevät umpijäähän vaikka muu vartalo olisi tulikuuma. Samoin lapaluiden kohdalla on jääkylmä laikku. Vartaloni elää ihan omaa elämäänsä.

Masentuneisuuden astuttuani elämääni olin toivoton. Miksi tunnen näin? En kestä olla allapäin! En kestä enää kipuakaan! En saa varattua aikoja fysiatreille. En saa hoidettua kotia sillä en pysty pitämään edes rättiä kädessä. En saa soitettua kellekkään tai tavattua ketään.

Onneksi on perhettä ja ystäviä, jotka ovat olleet avuksi ja joilta uskaltaa pyytää apua. Nyt tosin kun olen vajonnut vähän melankoliaan ja alakuloon niin ei jaksa tehdä sitäkään.

Onneksi koiro tahdittaa ja rytmittää eloa, lohduttaa ja naurattaa.

Onneksi Fysiatri näki heti mistä on kysymys. Hän oli ensimmäinen lääkäri, joka todella näki todellisen tilan; kipuni ja ahdistuneisuuteni ja yhä kasvavan alakuloisuuteni. Ennemminkin oli niin, että hän oli nähnyt vastaavia tapauksia niin monta, että osasi välittömästi ottaa asiani hoitoon. Sääli, että ei ole varaa käydä yksityisellä, sillä mielelläni ottaisin hänestä hoitavan lääkärin. Huikea nainen! Kotiin päästyäni itkin huojennuksesta.

En tuntenut itseäni enää säälittäväksi ämmäksi joka vaan valittaa. Hän oli suorasanainen ja täsmällinen. “Syöt nyt sitten noita lääkkeitä ja sulla tulee olemaan alkuun todennäköisesti ihan helvetin paska olo. Mutta nyt suot sen itsellesi. Et saa asioita tehtyä, niin se vaan menee. So what. Ota itsellesi aikaa. Ole itsellesi armollinen. Kyllä se siitä, kun saadaan kivut hallintaan ja saat nukuttua.” Olin äimistynyt - Siispä yritän opetella suomaan itselleni sen, että näillä mennään. Nyt syön uusia lääkkeitä, enkä voi enää niin pahoin kuin viime viikolla, jolloin kaksi ensimmäistä päivää luulin kuolevani. Katsotaan mitä niiden myötä tulee. Lääkkeistä ja niiden kanssa pölöilystä edes takaisin kerron myös myöhemmin erikseen.

Tämmöistä. Pitkä pyhä viikonloppu taas tässä. Ei tunnu missään. Lähes jokainen päivä on samanlainen kuin edellinen. Katsotaan kuunnellaan kevättä.