oksat

Kommenteista kiitos äikänopen?

Tälleen jo plus kymmenen vuotta internetissä fanfictionia kirjottaneena ja julkaisseena toisinaan pohdin suomalaisten ja muun-kielisten (kaikki jotka vaan englanniksi kommunikoi) kommentoijien eroja. 

Alotin kirjottajan urani suomalaisella Inuyasha-foorumilla vanhojen kunnon viestilautojen aikaan, vähän pyörin finfanfunissakin ennen kun vaelsin FF.nettiin ja ihan vasta tässä viime vuosien aikana luvattuun maahan eli Archive of our owniin, ja useammassa fandomissa on tullut hyörittyä ja kirjotettua, sekä suomeksi että englanniksi. 

Silloin suomalaisissa piireissä pyöriessä kommentit tuppasi olemaan pitkiä ja ajatuksella kirjotettuja. Lukijat kiinnitti huomiota sekä tekstin tyyliseikkoihin että tarinan sisältöön, hahmojen luonteenpiirteisiin, dialogiin ja tarinan teemoihin. Tällainen lähestymistapa vallitsi sekä suomalaisissa fanficyhteisöissä että suomalaisten kommentoijien keskuudessa muilla, isommilla sivustoilla. Viidakkorummut kertovat, että suomenkielisissä ficeissä vielä tänäkin päivänä Ao3:ssa näkyy hampurilaispalautteen malli.

Mietinkin tässä taannoin, että onkohan tästä kiittäminen koulun äidinkielenopetusta? 

Tietysti opetuksen taso ja laatu vaihtelee paljon koulu- ja opettajakohtaisesti, mutta mulle ainakin jäi niin peruskoulusta kuin lukiostakin mieleen ne monenmoiset novelli- ja kirja-analyysit. Ysiluokallakin ihan oppikirjoissa oli niitä novelleja sun muita ja sitten tehtiin kirjan tehtäviä joissa mietittiin tarinoiden teemoja ja aiheita, lajityyppejä ja henkilöhahmojen motiiveja sun muuta. Luokiossa näitä äikän tekstivastauksia vasta olikin, ja niitä treenattiin ylppäreihin oikein urakalla. Mietin, että onko tämä kaikki puurtaminen sieltä seiskalta ysiin ja joillekin vielä lukionkin läpi kouluttanut meistä taitavia lukijoita ja hyviä palautteen antajia. 

Tuntuu nimittäin siltä, että usein englanninkielisellä kommentoijalla “ei ole mitään sanottavaa”. Tunteita voi olla, mutta kommentti on vain yksilauseinen “this was good!” tai “I like this” ilman mitään erittelyä tai luetun pohdintaa. Usein jopa näkee kommentteja joissa päivitellään ettei ole mitään sanottavaa tai ei tiedä mitä pitäisi ajatella. 

Voihan tässä tietysti olla se, että sieltä jo varmaan kuolleessa ja kuopatussa Inulan foorumiyhteisössä oli pienenä piirinä ihan oma meininkinsä ja kulttuuri muovautui siellä kun vakavat kirjottajat ja muuten vaan vanhemmat näytti mallia, ja olen kuullut tarinoita Vuotiksen sääntösopastakin. Voi olla etten ole törmännyt sinne englanninkielisten luvatuille maille jossa kommenttinormi on “pitkä ja analyyttinen”.

Tää nyt on semmosta mutuilua että oksat pois, mutta pohdinpahan vaan. Luetunymmärtäminen kun on taito siinä missä muutkin, eikä ilmeisestikään mikään itsestäänselvyys, ja itsellä syttyi lamppu tästä alkuperän ihmettelystä jokin aika sitten. 

kuumeunet on jänniä

näin unta et olin palvelijana jonkin sortin linnassa, ja sillä hallitsijalla oli tapana parittaa palvelijoita keskenään. se totes mulle et oot hei jätkä naimaiässä (mihin mä yritän sopertaa et oon muusu enkä jätkä), ja sit tuuppas mut jonkun naisen kans yhteen.

no, se nainen oli Räsänen

yritän paeta sielt linnasta, mut Päivi kirmaa perässä selittäen siitä miten hän on sheivannut karvasen selkänsä mun vuoksi. yritän hyppää lähtevään junaan, mutta koska VR, kuuluu ilmotus et se lähtee myöhässä. rikon ikkunan ja rupeen lentämään pakoon, Päivi perässä.

jahti jatkuu jonki aikaa mut sit to-be-vaimokkeeni saa mut kiinni ja rupee anelemaan et mä jäisin, koska oon kuulemma kaunein ihminen mitä Räsänen on nähny ja se lupaa jättää kristillisdemokraatit koska sillä oli valaistumiskokemus kun se kuuli mun sanovan sanan “muusu” eikä se enää vastusta sukupuolineutraalia avioliittookaan.

sit yhtäkkii meidän alle kasvaa puu ja sen puun oksat pitää meille hääseremonian vaikka mä yritän selittää et hei oon ässä, ei tän näin pidä mennä. mua ei kuunnella, Räsänen alkaa nojautua muhun päin suutelemaan mua ja sinä hetkenä herään ja juoksen huoneeni ovelle vittua huutaen kunnes tajuan et se oli unta.