miekkavalas

hs.fi
Satavuotias Granny johtaa joukkoja – mummot ovat arvossaan miekkavalaiden yhteisössä
Harvoilla eläimillä on mummoja. Miekkavalaiden yhteisössä vanhat naaraat ovat arvokkaita tietäjiä, paljasti tutkimus, jossa valasyhteisöä seurattiin yhdeksänä kesänä. Tieto valaiden vanhuudesta voi auttaa pidentämään myös ihmisen ikää.

Useimmat eläimet lisääntyvät kuolemaansa saakka, vaikka tahti hiipuukin vuosien karttuessa. Niin tekevät myös miekkavalasurokset ja ihmismiehet.

Molempien lajien naarailla on kuitenkin vaihdevuodet, joihin lisääntyminen päättyy. Naarasmiekkavalas saa viimeisen poikasensa noin nelikymppisenä, mutta elää usein 80–90-vuotiaaksi.

Ilmiö tunnetaan vain muutamalla muulla lajilla.

Yhdysvaltain länsirannikolla elävät maailman parhaiten tunnetut valaat. Pysyvästi alueella eläviä miekkavalaita on tarkkailtu vuosikymmeniä. Tutkijat tuntevat yksilöt ja tietävät, kuka on sukua kenellekin.

Yksi ainutlaatuisen tutkimussarjan tuottamista yllätyksistä on, että naarailla on vaihdevuodet. Niiden saloja selvitettiin maaliskuussa Current Biology -lehdessä.

Vanhin tutkijoiden tuntema miekkavalas on Granny, jonka arvioidaan täyttävän tänä vuonna 104 vuotta.

Grannyn nuorin poika Ruffles katosi ja ilmeisesti kuoli noin kuusikymppisenä vuonna 2010, mutta Granny porskuttaa tänäkin päivänä. Ikäero on miekkavalaille tyypillinen: naaraat elävät usein ohi poikiensa.

Evoluutiobiologit ovat jo pitkään koettaneet selvittää, miksi evoluutio suosisi vaihdevuosia ja naaraiden pitkää ikää.

Suosituimmaksi selitykseksi on noussut isoäitihypoteesi. Sen mukaan isoäitien apu ja pitkän elämän aikana kertynyt viisaus ovat arvokkaita älykkäillä eläimillä. Iän karttuessa kannattaa keskittyä auttamaan sen sijaan, että yrittää vielä puristaa maailmaan uusia jälkeläisiä.

Pitkä ikä selittyy siinä sivussa. Kun lisääntymiseen kuluvat voimavarat säästyvät, naaraat myös elävät vanhemmiksi.

Ihmisillä isoäitihypoteesille on saatu tukea esimerkiksi suomalaisista kirkonkirjoista. 1700- ja 1800-luvuilla isoäideillä oli selvä merkitys lastenlastensa selviämiselle, osoittivat turkulaiset tutkijat vuonna 2004.

Miekkavalailla isoäitihypoteesia ei ollut aiemmin testattu. Nyt yhdysvaltalaiset tutkijat analysoivat yhteensä 751 tuntia videoita, jotka oli kuvattu yhdeksänä kesänä valaiden matkatessa pyytämään vaeltavia kuningaslohia.

Koska tutkijat tunsivat kaikki valaat, he saattoivat kirjata, mikä niistä milloinkin johtaa menoa. Tulos oli selvä. Isoäidit veivät parvea useammin kuin muut.

Erityisen selkeä niiden johtoasema oli niinä vuosina, kun lohet olivat vähissä ja valaat kärsivät nälkää. Pitkällä elämänkokemuksella on arvoa.

Tärkeintä äidin apu on aikuisille pojille. Miekkavalasurokset ovat sanalla sanoen peräkammarin poikia. Ne eivät yleensä jätä emoaan.

Äidin kuolemaa seuraavana vuonna uroksen riski kuolla on peräti yhdeksänkertainen normaaliin verrattuna, kertovat pitkäaikaiset seurannat.

Urosten erityinen riippuvuus äidistään näkyi tässäkin tutkimuksessa. Aikuiset urokset seurasivat kala-apajille todennäköisemmin äitiään kuin ketään muuta.

Tämän alueen miekkavalaiden salaisuudet ovat alkaneet selvitä vuosikymmenien sinnikkään työn myötä, mutta useimpien valaiden elämän kiemurat ovat ihmisille yhä mysteeri.

Suuret hetulavalaat saattavat elää hyvin vanhoiksi. Niitä tapettiin valaanpyynnin huippuvuosina kymmeniätuhansia vuosittain, mutta niiden elämästä ei vieläkään ymmärretä juuri mitään.

Alaskan inuiitit pyytävät jopa 20-metrisiä grönlanninvalaita perinteisillä menetelmillä. Joskus saaliista löytyy aiempien yritysten jälkiä, esimerkiksi syvälle traaniin uponneita harppuunan sirpaleita.

Vuonna 2007 pyydetystä suuresta urosvalaasta tehtiin aivan poikkeuksellisen kiehtova löytö: palanen metallista räjähdekärkistä harppuunaa tiukasti lapaluuhun uponneena.

Suutariksi jäänyt räjähdeharppuuna oli tyyppiä, jonka yhdysvaltalainen monitaitaja Ebenezer Pierce patentoi vuonna 1879. Jo kuusi vuotta myöhemmin hän keksi harppuunastaan parannetun version, ja vanha tyyppi poistui pian käytöstä.

Valaan oli siis täytynyt kantaa harppuunankärkeä sisässään yli 120 vuotta.

Silmän aspartaamin hajoamiseen perustuva kemiallinen iänmääritys antaa inuiittien pyytämille grönlanninvalaille vielä hurjempia ikiä. Tutkijatkin arastelevat lausua niitä ääneen ja puhuvat varovasti “yli vuosisadasta”.

Vanhimpien naaraiden ikä on arvioitu 149 vuodeksi. Nekin ovat uroksiin verrattuna päivänkorentoja.

Ennätystä hallitseva uros oli kuollessaan peräti 211-vuotias. Mittauksen epätarkkuuden vuoksi todellinen ikä toki voi olla vuosikymmenen tai pari enemmän tai vähemmän.

Tutkijoiden hämmästykseksi näissä valasnestoreissa ei näy merkkejä vanhuudenheikkoudesta. Naarat ovat satakolmikymppisinä yhä lisääntymiskykyisiä.

Parisataavuotias urosvalas hallitsee kaikkien nisäkkäiden ikäennätystä. Se syntyi luultavasti 1700-luvun loppupuolella ja ehti elinaikanaan nähdä teollisen valaanpyynnin nousun ja lopun.

Miksi juuri grönlanninvalas on merten metusalemi? Vai ovatko muutkin suuret valaat yhtä pitkäikäisiä?

Entä miksi grönlanninvalaiden urokset elävät pidempään kuin naaraat ja miekkavalailla on päin vastoin?

Valaiden ymmärtäminen voi auttaa ymmärtämään ihmisissä muutakin kuin isoäitejä. Jollakin keinolla valaat näet välttävät syöpään kuolemisen.

Syövät ovat seurausta satunnaisista mutaatioista. Pitäisi olla matemaattisestikin väistämätöntä, että niitä sattuu enemmän suurilla eläimillä. Syöpien määrällä ei kuitenkaan näytä olevan mitään yhteyttä eläimen kokoon.

Jos valaiden pitkään ikään löytyy selitys, tietoa voidaan ehkä soveltaa ihmisiin. Näin ovat järkeilleet useat tutkimusryhmät, jotka parhaillaan työskentelevät valaiden genomien lukemiseksi eri tutkimuslaitoksissa.