luovaa

Hän

Hänen hiuksensa olivat kultaiset
Kuin myöhäisen kesän pellot
Hänen silmänsä säihkyivät
Kuin yötaivaan tuhannet tähdet
Hänen naurunsa raikasi aitona
Kuin pienen lapsen leikki
Hänen hiljaisen itkunsa ääni
Kuin siipirikon enkelin


Runosuoni sykki viime kevään näin…

Tänään tuli naureskeltua vanhan päiväkirjani teksteille.

Ah tuota räikeiden geelikynätekstien kirjoa. Geelikynät oli mun nuoruudessa hitti, en tiiä miten on nykyään asiat, mutta mun ala-asteella suosiota sai kasvatettua omistamalla paljon geelikyniä. .—D

Kadehdin mun nuoruuden luovaa piirtotyyliä, Fikukin kehui että noilla mun piirrosten tytöillä on omaperäisiä vaatteita. .-D Nykyään en osaa keksiä mitään erikoisempia vaatteita piirroksiini. Sit tykkään myös hirveästi jokaisen sivun yläreunaan tekemistäni koristuksista, joissa luki aina kuukausi ja vuosiluku. <3

Musiikki on ollut vahva kiinnostuksenkohteeni jo tuolloin, mutta silloin ei meillä ollut vielä nettiä ja lempilaulujen soimista piti kytätä radion ääressä, kun nykyään voisi vaan mennä tubeen kuuntelemaan. Mulla on päiväkirja täynnä varsinkin Neljä Ruusua -bändin kappaleiden sanoja, joita kuulemani mukaan kirjoittelin talteen.

Tekstejä ei voinut lukea repeilemättä. Olin lähinnä itkenyt huonoja koenumeroita, valittanut tuttavieni ärsyttävyydestä ja haukkunut itseäni noloksi jos vastasin tunnilla väärin opettajan kysymykseen. Pidin myös tuolloin kuukausittain päivittyvää kamut tos 3 -listaa, jossa listalle saattoi päästä sijoittumaan istumalla mun vieressä kässän tunnilla tai tarjoamalla purkkaa. .—D

Yllätyin myös miten paljon olin tilittänyt asiaa ex-kaveristani Seposta. Suunnilleen joka toisessa merkinnässä totesin ettei Seppo ole enää paras kaverini, ja seuraavalla kerralla hän oli taas sittenkin “bestani”, niin kuin tuohon aikaan sanottiin. .-D Fikukin totesi, että meidän välienkatkeaminen on saanut alkunsa jo tuolloin, vaikka virallisesti lakattiin puhumasta toisillemme vasta muutama vuosi myöhemmin.

Sit ehkä paras löytö oli Villen aito viesti, jolle naurettiin ihan sikana joskus. .–D Se oli joku Mesen mainos, ja se meni aina vahingossa päälle jos siihen osui hiirellä. Kirjoitan sen vielä tähän, koska kuvan näkyvyys on aika kehno: “Usein ku mä ihastun johonki tyttöön, se on silleen et mä, ku siis, mä tiiän sen, ja jotenki vähä tunnen sitä, mut mä kuitenkaa silleen kunnol tunne sitä." Kova huutonauru tuon lukemisesta alkoi nytkin. .——D