luovaa

Hän

Hänen hiuksensa olivat kultaiset
Kuin myöhäisen kesän pellot
Hänen silmänsä säihkyivät
Kuin yötaivaan tuhannet tähdet
Hänen naurunsa raikasi aitona
Kuin pienen lapsen leikki
Hänen hiljaisen itkunsa ääni
Kuin siipirikon enkelin


Runosuoni sykki viime kevään näin…

“Puolueen vastaaja Juho Eerola olisi valmis puolittamaan tai kokonaan lakkauttamaan taiteilijoiden, kirjailijoiden ja kääntäjien apurahat, jos taloustilanne ei kohene. Tilalle hän tarjoaa keskiajalta tuttua mesenaattimallia, jossa taiteilija elää lahjoituksista. “

Hienoa, tulevana kirjailijana meikä niin arvostaa sitä, että mun mahdolliselta ammaltilta viedään se vähäinenkin palkkaus jo nyt. http://www.hs.fi/kulttuuri/a1415594673829?jako=f968f077ead46ee30fa3419863cfe755&ref=fb-share

Lisäsyy sille, miksi en arvosta persuja. Taiteilija-apurahojen leikkaaminen tai lakkauttaminen ei tuo valtiolle säästöjä. Ihmiset tarvitsevat myös kulttuuria: korkea kirjallisuus auttaa esimerkiksi lapsia ja nuoria koulutiellä. Parempi lukutaito tuo parempia osaajia myös työelämään. Kuvataiteen ammattilaiset taas tuovat meille elämyksiä ja luovat myös meille kansallista identiteettiä. Sarjakuvataiteilijat taas yhdistävät kirjallisen ja kuvallisen ilmaisun parhaat puolet. 

Kulttuuri kertoo tarinoita, luo tunteita ja jopa hoitaa kansaa ja kansanterveyttä. Jos taitelijoiden elanto alkaa riippua siitä, miellyttääkö se tarpeeksi mesenaattia niin hei hei kulttuuri. Luovaa työtä ei saa kahlita liiaksi. 

Kirjalijat eivät pärjää pelkällä kirjoittamisella Suomessa, paitsi jos kirjailija sattuu olemaan Reijo Mäki.