Tiiättekö mä oon aina kuvitellu YTL:n sensorit sellasina luurankomaisen laihoina, kuusmetrisinä olentoina joilla on kaikilla mustat kaavut ja valkoset hiukset ja naamat kurtuilla vuosisatojen edestä ja ne asuu pilvien päällä missä ne siemailee jotain jumalaista nektaria kultaisista pikareista samalla ko kylmin tunteettomin silmin tutkailevat mun harakanvarpaiden täyttämää konseptia jota ne pitää ihan pitkien, hämähäkkimäisten sormiensa sormenpäissä