kyse

suami numero kysely paska
  • Halusin väsätä tälläisen kysely jutun. Rebloggaa ja pyydä seuraajia lähettämään numeroita tai täytä koko homma itse.
  • 1: Jaatko facebookissa random generaattorien tuloksia? Siis niitä "Mitkä asiat olet perinyt vanhemmiltasi?" ja "Millä sanoilla kaverisi kuvailisivat sinua" juttuja
  • 2: Mielipide Pandan ananas-konvehdista?
  • 3: Kuulutko johonkin fandomiin?
  • 4: Kirjoita url:si käsialallasi. Osaatko kirjoittaa kaunoa?
  • 5: Oliko sinulla lapsuuden lempilelua?
  • 6: Käytitkö lapsena ulkohousuja?
  • 7: Mitä sovelluksia/ tai välilehtiä sinulla on tällähetkellä auki?
  • 8: Pistä kuva lemmikistäsi ja kerro hänestä. Jos sinulla ei ole, niin haluatko lemmikin?
  • 9: Viimeisin tallennettu kuvasi?
  • 10: Anna unpopular opinion
  • 11: Suosikki koululiikunta?
  • 12: Jos saisit tehdä yhden asian ilman mitään seuraamuksia niin mikä se olisi?
  • 13: Mitä sinulla on jääkaapissa?
  • 14: Vihta vai vasta?
  • 15: Minkälainen sänky sinulla on?
  • 16: Omistatko Lidlin vaatteita?

Poiminta eräästä fb-keskustelusta. Tämä kyseinen kommentti ei valitettavasti ollut edes sarkastinen. Tykkään erityisesti tästä “ihanneperheestä” siksi, että isällä on haulikko olalla ja pojan asun perusteella kyse on ilmeisesti jonkinlaisesta arjalaisesta perhemallista.

Heippa Suomen lukiolaiset!

Elikkäs, teen Helsingin Yliopistolla ryhmätyötä sähköisistä ylioppilaskokeista ja tarvitsisin teidän mielipiteitä sitä varten. Sitä varten mulla on google formsiin tehty kysely (linkki siis tuossa noin jos se ei alleviivaudu jollekulle) jossa kysellään teidän mielipiteitä & mahdollista kokemusta sähköisten ylioppilaskokeiden tekemisestä. Vastaaminen on anonyymiä ja tietoja käytetään vaan tähän kyseiseen ryhmätyöhön. Ois tosi kiva jos vastaisitte vaikka ennen su 12.2. jotta saisin kerättyy kasaan tiedot!

Kiitti jokaiselle joka vastaa ja nyt muut suomalaiset ois kiva jos rebloggaisitte että lukiolaiset näkee tän ja osaa vastata :D

//Edit: linkki korjattu, nyt pitäisi toimia (kiitos @saasta kun huomautit!!)

Kuuntele tunneilla. Kysy. Pidä avoin mieli. Ekoina viikkoina kaikki on ihan yhtä pihalla kuin sääki, älä huoli. Kokeile. Ota syventävä kurssi aineesta mitä et ikinä aatellu lukevasi. Opi. Älä jätä kaikkea viime tinkaan. Osta kaikki kirjat käytettynä. Älä kuitenkaan valmiiks täytettyjä tehtäväkirjoja. Mene mahollisimman monelle kurssille yksin ilman kavereita. Kohtaa koeviikot rohkeasti niiden kaikessa kauheudessa. Ota 8-16 päiville mukaan jotain välipalaa. Kaikkeen et välttämättä kerkeä valmistautua täydellisesti joten opi priorisoimaan asioita. Älykkyyttä on monenlaista. Älä jätä lukematta. Mun äidinkielenopettajan sanoin “jos kirjotat enään lyön sua nenään”. Paras juttu mitä voit tehdä itelles on kerrata tunnilla käyty asia samana iltana kotona. Jos et ymmärrä älä luovuta. Paitsi jos on kyse matikasta. Tarvit enemmän unta mitä ajattelet. Osta kalenteri ja käytä sitä. Kirjotuspäivinä saliin mukavat vaatteet ja paljon eväitä. Oo kiltti opettajille. Paitsi jos ne on kusipäitä. Mutta useimmiten ne ei ole. Älä sotke kirjoja, haluat myydä ne myöhemmin. Kertaa, kertaa, kertaa. Aina ei voi onnistua. Ja se on ihan okei. Älä ala-arvioi. Toisen kiinnostuksen kohteet ei ole mitenkään parempia kuin toisen. Pitkän matikan lukijat ei oo yhtään sen viisaampia kuin lyhyenkään. Opettele pilkut ja yhdyssanat. Ymmärrä ettei asiat ole mustavalkoisia. Pohdi. Tee siistit muistiinpanot. Kokeile erilaisia oppimistyylejä. Joskus on ihan okei kattoa Netflixiä vaikka pino läksyjä odottaa. Tee opotehtävät ajoissa. Käytä hypyt johonkin järkevään. Koita ymmärtää lukemasi äläkä vaan opettele ulkoa. Kaikkeen ei tarvitse panostaa 100%. Mieti kurssivalinnat tarkkaan. Tee käsitekarttoja. Älä anna kenenkään päättää sun tulevaisuudesta. Edes opon. Opettele kirjoittamaan hyvä esseevastaus reaaliaineiden kokeisiin. 6 tuntia on paljon lyhyempi aika miltä se vaikuttaa. Ymmärrä asioiden suhteellisuus. Kyseenalaista. Tee aikataulu koeviikolle ja yritä pysyä siinä. Samoin kirjotuksiin. Älä stressaa esitelmistä, ketään ei kuitenkaan kiinnosta.

Mitä ikinä teetki nii muista että lukio ei ole elämää suurempi juttu.

—  asioita joita toivon että joku olis kertonut mulle kolme vuotta sitte
Editing: How to Make Or Break  A Written Work

Author - Kysee Weatherford

    Writing is comprised of many crucial and dynamic steps, with the unfortunate reality being that some are far more tedious than others. One of the most vital, and commonly overlooked steps is the ever-dreaded term “editing”. Editing is not a bad thing. In fact, it is one of, if not the most, important parts of writing, aside from the writing itself.  A piece of written work can have the most wonderful and amazing plotline, or the most interesting subjects to discuss. However, if it is riddled with errors, a reader is far more likely to set it down without finishing. Wouldn’t that be a shame? All that effort, all the work, never to be seen because of a skipped writing step. It’s a good thing that that doesn’t need to happen. Let me share with you what we’ll affectionately call  “An Editor’s Steps to Basic Editing”.

Peer Edits

    One of the best things you can do for a basic edit is have someone else read your work. This allows for a fresh perspective from someone who isn’t distracted by what you, the author, knows should be written. For example, if you want to write, “Dustin walked down and slipped,” a reader without context may be confused. What did he walk down? The stairs? The sidewalk? Why did he slip? Having someone else point this out is helpful for making your writing accurate and detailed, and help with making sure others understand what is going on in your mind. Knowing that a revision needs to be made, you can clarify so the text reads, “Dustin walked down the stairs and slipped in a pool of water on the wood floor.” This is also good for adding immersive details and finding missing words and such, so don’t be afraid to ask a buddy to look over what you’ve done.

Spell Check

    Spell check is a beautiful thing, when used correctly. Allow me to restate that last bit, correctly. Yes, friends, there is such a thing as using spell check in the wrong way. For example, there are the words “there, their, and they’re”, and “to, too, and two”, along with “been and bean”, and the whopper set of “right, wright, rite, and rhight”. (Rhight is wrong, but lots of people have issue with correct terms auto-correcting to this). Your computer is just that, a computer. It can’t tell which homophone you want, or sometimes which one is even right. You may have typed correctly, and your checker marks it wrong. Always read what your computer or phone is suggesting before you approve it. Once you give spell check the idea that what it’s suggesting is what you want, it starts to become personalized, and if you correct a phrase to the wrong suggestion, it will start doing it. Every. Single. Time. Whenever you type that phrase, it will change to an incorrect adaption. So check the spell check, or there will be that guy who says, “eggs and bacon, you’re mistaken”. Don’t let that guy have the satisfaction of pointing out a flaw, because your work deserves to be as close to perfect as possible. A good writer is also a responsible spell checker.

Grammar

    Grammar is one of the biggest things to be noted when it comes to editing. There are so many rules and it is easy to get confused. The basics, thank goodness, are fairly simple.

1. Always capitalise the start of a sentence and names. Capitalization is one of the key ways to guide a reader to the important parts of what your writing. They help identify who is speaking, what they’re talking about, and things they hold important. Example One: i can’t tell you how annoying it is to readers like me when people like john smith don’t capitalize anything. they are probably making einstein roll over in his grave. (Incorrect). Example Two: I can’t tell you how annoying it is to readers like me when people like John Smith don’t capitalize anything. They are probably making Einstein roll over in his grave. (Correct). Notice how the terms “example one/two” are capitalized to draw the eye to the importance of what is to follow. This is also why titles and headings are commonly are capitalized within each word.

2. Always punctuate the end of a sentence. We all have a reading voice in our heads. Nothing will exhaust a reader’s inner voice like a piece of writing with no punctuation. Punctuation causes that little voice to stop and take a break, allowing it to process and understand what it has just read, which is a very imperative part of a reader being entertained. Example One: I can’t think of anything to do today I suppose I could get Mittens some more cat tuna I need to go buy groceries anyway I don’t really want to get dressed to go out though I guess it can wait until later and I can sleep for a while longer (Incorrect). Example Two: I can’t think of anything to do today. I suppose I could get Mittens some more cat tuna. I need to go buy groceries anyway. I don’t really want to get dressed to go out though. I guess it can wait until later and I can sleep for a while longer. (Correct). You can avoid being seen as a maniac who never breathes in their tirade about Mittens The Cat needing food. Punctuate your sentences.

3. Put a comma before using a connector phrase. Common phrases are: for, and, nor, but, or, yet, and so (FANBOYS).  There are tons of rules about commas but this is one of the most common found in writing, and the most overlooked by writers as a whole. (Notice the comma in that last sentence, see how it came after “writing” and before “and”. That is the correct setup for this use of a comma). I highly encourage going line by line and making sure these tiny details are getting the attention they deserve, because it may mean the difference between someone continuing to read or not.

So there it is! These are simply a guide to basic editing, and any work you want to make public should be edited by you and at least one other person (I’d suggest twice each, just for really good edits. The more eyes you have reading, the more mistakes will be caught). Happy edits!

Hoi suomalaiset

Nyt ois elämänne tilaisuus päästä vaikuttamaan. Oon useesti miettiny että kui kätevä sellanen “kaveri-tinder” olis jossa vois ettii seuraa ihan vaan kaverimielessä ja tullu pari tumblr postaustaki vastaa jossa samaa kirottii et miksei sellasia jo ole. 

Opiskelen muotoiluu, ja viimein sain ovelasti ujutettuu tän aiheen yhteen kurssiin. Nyt 5 nuorta muotoilijaa on suunnittelemassa “kaveri-tinderin” (työnimi Frender) visuaalista ilmettä ja käytettävyyttä. Ennen varsinaista toteuttamista tehtiin pieni kysely, jossa vähän kartotetaan oisko sellaselle mobiilisovellukselle kysyntää ja mitä sellaselta haluttais. Toivoisinki, että kävisitte kyseisen nopean kyselyn täyttämässä täältä! Huomioithan, että tällä hetkellä turvallisuusseikkojen vuoksi suunnittelemme sovellusta yli 18 vuotiaille.

Jos saadaan tarpeeks iso rykelmä kansaa innostumaan tästä ni tää voidaan viedä vielä pidemmälle insinööreille asti, että saatas ihan toimiva sovellus aikaseksi.

Moi sinä transprosessissa oleva / -prosessin Suomessa läpikäynyt ihminen!

frendin puolesta jaan tän täällä, koska tää kuulostaa niin päheeltä projektilta!

Me olemme kaksi tyyppiä, joilla meni hermot siihen, että transpoleilla tuli vastaan ihan käsittämätöntä tekstiä välillä; me teemme Pienen Transpolikirjan. Jos sinulle on siis transtutkimusten aikana sanottu tai sinusta on kirjoitettu esim. potilaskertomukseen jotain täysin käsittämätöntä (niin kuin erään henkilön kertomuksessa; “potilas kuvailee itseään sanalla transkinder”…) niin pistäkää sähköpostia! Kerätään yhdessä älyvapaimmat lausunnot, me kokoamme niistä upean teoksen!

Lähetä meille skannaus tai kuva paperista suoraan – tai kuvaile mahdollisimman sanatarkasti, mitä on sanottu (tällöin mainitse erikseen, että on kyse puheesta). Lisää oheen KUUKAUSI ja VUOSI. Varmista, että ei näy mitään henkilötietoja. Me suojelemme yhteystietojasi (sähköpostia), emmekä käytä niitä mihinkään mainostukseen tai muuhunkaan – saatamme viestiä projektista sitä myötä, kun se etenee.

Terkuin Ami ja Panda
pienitranspolikirja at gmail piste com

Kokkelitarina

Meillä oli kerran ilmasutaidon työnä tehdä omat lyhytelokuvat omasta elämästä. Ideana oli kerätä kuusi erilaista hetkeä paperille ja valita niistä paras. Yks mun ryhmäläinen sai loistavan idean ja piirsi tussilla mun paperille kyrvän. Heitettiin siinä läppää ja kuva kehittyi niin, että tunnin loputtua oli paperilla sutattu nainen, joka söi kokkelia (eli huonosti sutattua kikkeliä) ja sen päällä teksti: “sain kokkelia”.

Seuraavalla viikolla opettaja pyysi mut luokkaan. Se rupes kyseleen mun vointia ja elämäntilannetta. Vastailin siinä aika reippaasti ja rehellisesti, vaikkei ollut hajuakaan mistä oli kyse. Sitten se otti esille sen paperin. Se oli luullu, et meikäläinen oli imeskellyt munaa ja päättänyt tehdä siitä elokuvan.

Arvatkaapa oliko noloo selitellä siinä sitten miten se oli pelkkä vitsi.

Tarinan opetus: älkää piirtäkö kyrpiä.

Vitun Niko

Kaverin äiti kuuli junassa Niko Saarisen ja konnarin välisen “keslustelun”:

Konnari: Meinaatko sää, että tää 400 hengen juna pitäis pysäyttää vaan sen takia, että sää pääset tupakalle?

Niko: Kuule tässä junassa on AINAKI 350 henkilöö, jotka haluu vetää röökiä ja juna pitää pysäyttää.

Jep, sinähän sen tiiät.

Lisäisin tähän vielä, että ku on VR:stä kyse nii juna oli jo 10 minuuttia myöhässä aikataulusta, ala siinä vielä pysäyttää juna että BB-Niko pääse röökille.