kummas

Šveitsis. Elus. Rahul.

Äratus 1:40, riidesse, viimased asjad veel kohvrisse, paar võileiba kaasa, minek! Autosõit Tartust Tallinnasse kulges hunnikule sõnumitele vastates ja enamuses magades. Jõuame vanemate ja õega lennujaama, saame YFU vabatahtlikuga kokku (vaeseke ajas ennast vabatahtlikult laupäeva hommikul kella neljaks lennujaama kohale…) ja suundume check ini tegema. Ja no tere tali, mis mulle öeldakse: “Meil on nüüd väike probleem… Teie lend on üle bookitud ja võib-olla peate hoopis esialgu Frankfurti minema.” Oleks siis, et lihtsalt lennuk vahetub, aga jäetigi lahtiseks kumma lennuga lähen ja öeldi, et saan alles väravas teada, kas mahun lennukile. Nojah. Kui enne olin ülirahulik, siis selleks hetkeks ma lihtsalt ei saanud aru, kus ma olema peaks või kuhu ma edasi minema peaks ja mis riigid ma siis lõpuks täna läbi sõidan. Lõpp hea, kõik hea ja ma mahtusin siiski Tallinn-Helsingi lennule! Lennu kohta ei oska öelda muud, kui et see kestis naeruväärselt vähe aega…

Viimane vaade Eestile

Helsingis olin korra segaduses, sest ma polnud päris kindel kas peaksin pagasi välja võtma kuskilt või see reisib ise ilusti Šveitsi kohale. Selgus, et viimane variant. Läksin siis oma väravat otsima, otsisin istekoha, aga siis märkasin kahte tüdrukut I ❤️ YFU Finland särgiga nii et edasi oli juba märksa muretum. Saime oma ootustest ja lootustest rääkida ja oligi aeg Helsingist Genfi hakata lendama. Istmed olid kahjuks päris kitsad ja ebamugavad, nii et magamisest asja ei saanud, aga õigepea olimegi juba Šveitsis.

Kõik kohvrid ja kotid kaasa ning oma host-peret otsima siis! Leidsin nad üpriski ruttu üles ja kõik läks hästi. Hakkasime Genfist Fribourgi sõitma. Akendest oli näha palju põlde, lehmi ja kõige taustal vaatasid vastu imelised mäed! Nad proovisid muga inglise keeles rääkida, aga ma ikka ajasin vastu ja rääkisin prantsuse keelt, vajadusel küsisin üht või teist sõna inglise keeles. Jutud läksid kohati teema poolest väga keeruliseks nii et ka minu seletused olid mingil hetkel täiesti üle mõistuse, aga nad said kõigest lõpuks aru!!!

“Koju” jõudes oli meil midagi väikese pikniku laadset, kuigi kõht ütles pigem, et võtaks ühe hiiglasliku pitsa :D Host-vanemad arvasid, et ma ilmselt tahaksin väikese siesta teha pärast sööki ja nad ei eksinud. Kohe kui ma oma tuppa sain olin voodis pikali ja magasin. Pärast aitasin isal natuke süüa teha ehk siis mulle usaldati porgandite koorimine. Käisime korraks ka Fribourgi vaatamas. Sõitsime autoga ringi ja jalutasime ka veidi. 

Vedas, et vihmane oli, sest linn on tõsiselt mägine ja juba see natuke, mis me jalgsi liikusime, oli ülimalt kurnav. Aga samas vaated ja arhitektuur on tõesti imekspandavad.

Õhtul oli meil söögiks uhke praad kartulipudru ja salatiga. Huvitaval kombel siin süüakse salatit pärast liha ja kartulit. Tavaliselt tehakse seda enne või samaaegselt, nii et midagi uut. Magustoiduks sõime selle kandi tradritsioonilist rooga ehk siis põhimõtteliselt beseed, mille peale pannakse naturaalset n-ö topelt kreemi ja kõige peale otsetõlkes küpsetatud veini, mis on tegelikult hautatud ja karamelliseeritud pirnimoos. Ja ma ei valeta, kui ma ütlen, et see on parim magustoit, mida ma eales saanud olen!!!!!!! See oli lihtsalt vapustav! 

Külakostiks toodud asjade seast otsustati avada Vana Tallinna pudel ja host-vanemad ning külaline Hollandist olid sellest lihtsalt vaimustuses. Seda ilmestab võib-olla väga hästi selline seik, et kui Hollandi külaline oma pooliku klaasi Vana Tallinnaga ümber ajas, siis järgmisel hetkel võis näha teda juba lauda lakkumas ja rääkimas sellest, kuidas head kraami ei tohi ju raisku lasta. Vaatasime erinevaid videosid laulupeost, rääkisime eesti keelest, kultuurist ja ajaloost ning seda kõike prantsuse keeles! 

Minu ajutne host-isa ja tema kätetöö. Olles vaid paar pitsi võtnud küsis ta, kas mul ehk on seda veel paar pudelit kaasas :D

Ühesõnaga ei saa millegi üle kurta - kõht on täis ja meel on hea. Oli edukas esimene päev!

Elerin

jennyjunkpile ompa kumma :o
löyettiin minimanista tai jostain vitosella semmonen dvd missä on ne neljä ensimmäistä nettisarjaa nii katottiin ne tänään :D ku ei oltu nähty ennen. sit katottiin sitä young girl dream girliä vähän kans.

……………….pitäs alkaa lajitella vaatteita mun huoneessa… mitkä jää kotia, mitkä vien takas ouluun (ja järjestää taas kaapit) ja sit kattoo missä on kaikki ne mitä tarvin mukaan barcelonaan. kumma miten kesän aikana tavara menee hukkaan ja sekasi

mua hämmentää se et oon aika mustasukkanen ihminen viel ilman syytäki kaikenlisäks elän tosi hyvässä parisuhteessa mut silti en pääse tästä tunteesta eroon tiiän ettei mua vaihdeta mihinkään ja mua rakastetaan mut silti vähä kumma olo välillä alkuaikoina oli pahempi ku nyt tajuun kyl kans sen et tää johtuu jutuista mitä tapahtu ennen hillaa mut tää vois silti loppua :D ekaa kertaa vaa jotai menetettävää 

Identiteetti Jumalassa

Pääkirjoitus Uusiverso 3/2015

Identiteetti Jumalassa

Olin viime viikolla kaverini syntymäpäiväjuhlilla. Olin yksin suunnistamassa perille, enkä tiennyt aivan täysin, missä juhlat olivat. En myöskään tiennyt varmaksi, tulisiko paikalle oikeasti ketään tuttuja. Kun lopulta saavuin koputtelemaan juhlapaikan oven taakse, huomasi tutun seurakuntalaisen lähestyvän samaa ovea. Ennen tätä hetkeä en tiennyt päivänsankarin olevan meidän molempien kaveri.

Sisällä juhlissa oli lähinnä puolituttuja ja tuntemattomia. Ei mennyt kuitenkaan kauaa, kun olin juttelemassa uusien tuttavien kanssa. Huomasin, että oli helppoa aloittaa selvittämällä, mikä yhdistää meidät päivänsankariin. Minulle selvisi pian, että moni paikalla olija kävi jossain toisessa paikallisessa seurakunnassa, emmekä vain ole sattuneet koskaan aikaisemmin tapaamaan. ”On se kumma, kun ollaan kuitenkin saman isän perhettä”, eräs juttukaverini totesi.

Raamatussa kerrotaan moneen kertaan, miten paljon Jumala rakastaa ihmistä. Se on inhimillisen järjen vastaista, miten hän rakastaa ehdoitta, vaikka mitä tekisin. Monesti tätä rakkautta kuvataan isän ja lapsen suhteena. Raamatussa luvataan, että jokainen, joka on ottanut Jeesuksen vastaan, on saanut oikeuden tulla Jumalan lapseksi (Joh. 1:12). Uskovien välillä olen kokenut usein hämmentävän syvää yhteyttä. Olemmehan veljiä ja sisaria. Minusta on kuitenkin tuntunut hankalalta samalla lailla jakaa kaikkea elämästä Isän kanssa.

Kesän aikana koin valtavia oivalluksia, kun luin mitä Raamatussa sanotaan minun suhteestani Jumalaan. Olemme paljon muutakin kuin Jumalan lapsia. Tiesitkö, että olet Jeesuksen ystävä? Johanneksen evankeliumissa Jeesus kutsuu seuraajiaan ystävikseen ja sanoo jakavansa meille kaiken tiedon, mitä hän on saanut isältä (Joh. 15:15). Tällaisen kaverin kanssa on mahdollista puhua toisella tavalla kuin isälle. Tämäkään ei vielä riittänyt selittämään kaikkea minun ja Jumalan välillä. En ole varma, olenko lopulta hyvä kaveri tai poika. Jos kuitenkin Sanassa sanotaan näin, niin miksi tunnen toisin?

Tässä lehdessä käsittelemme ensimmäistä neljästä Uuden Verson ydinarvoista. Olet hyväksytty! Haluamme jakaa kertomuksia arkielämästä ja armosta. Sivulta 15 voi lukea ja oppia Sons of Abraham MCC:n motoristien asenteen. Olen aina pitänyt heitä uskottavana ja nöyränä esimerkkinä kristittynä elämisestä.

Voin päättää uskoa sen, mitä Jumala on minusta sanonut. Löysin Raamatusta yhteensä 35 erilaista näkökulmaa siihen, millainen olen Jumalan mielestä. Olen paitsi Jumalan lapsi ja Jeesuksen ystävä, myös esimerkiksi maailman valo, maan suola, vanhurskauden palvelija ja uusi luomus. Kaiken tämän takia Hän pitää minusta. Nämä kaikki kertovat siitä, että hän hyväksyy minut ja pitää minusta.

10

Wellington. Airbnb:stä ihan toimiva huone kanukkipariskunnan kämpästä (näkymä olkkarista ok). On se kumma, ettei asunnoissa ole lämmitystä, vaikka vuodenaikoihin kuuluu myös aika vilakka talvi. Silkkaa säästöä. Onneksi huoneesta löytyi pikku lämmitin, joka hoiti tehtävänsä illasta toiseen moitteettomasti. Kämppä sijaitsi Brooklynin kaupunginosassa melkoisen mäen päällä. Jalkapäivä joka päivä, muita päiviä emme harrasta. Vallan sympaattinen kaupunkihan Wellington on, mukavan kompakti ja käveltävä. Ja vaikka Calamari Unionissa väitetään, että Kallio on maailman mäkisin kaupunginosa, niin täytyy todeta, että suurin osa Wellingtonin kaupunginosista pieksee Kallion mennen tullen. Toisena päivänä tehtiin kävelyretki (taas, köyhät kävelee, kun ei muutakaan raaski) Mt. Victorialle, jonka laelta näki näppärästi joka suuntaan. Mukavaa elämää – ei ole väliä minne menee, niin näkymät ovat huippuluokkaa.

Castle Ward
image
image
image
image

Kuna mees ja naine ei suutnud omavahel kokku leppida kummas stiilis maja ehitada, siis maja on ühelt poolt klassikalises stiilis ja teiselt poolt gooti stiilis. 18. sajand! Ühes ruumis olid seintel kipsornamendid, ühes seinas on ülidetailselt ja ülikvaliteetselt tehtud, aga kuna naine tahtis, et kiiremini valmis saaks, siis ta ähvardas, et ta ei maksa töömeestele kui nad varem valmis ei saa. Ja siis teine sein on mega lohakalt tehtud ja majateenija avastas ükskord tolmu pühkides, et seintele on pandud päris viiul ja kübarad jm, mis on niisama korra kipsi kastetud :D

image
image

craft fest toimus seal samas kohas, aga see on siis peamaja. Ja puud on ülihästi pandud kasvama, nii et muid kõrvalhooneid pole näha. 

image