kulku

anonymous asked:

Muo jäi kiinnostamaan, millä tavalla hesarista on tullut huono? En oo koskaan niin aktiivisesti lukenut, että olisin huomannut mitään eroa

No siis. Ihan kohtalainen lehtihän se on ja uutisia julkaisee. Äitille (joka sitä oli jo yli kymmenen vuotta tilannut) oli viimenen pisara kun sähköpostiin tuli iso otsikko joka oli suunnilleen “Ghettopeppu on nyt in”. Tässä on hankala muistaa mitään yksittäisiä juttuja kun enemmän muistuu mieleen se hiljalleen kasvava ärtymys ja ikävä jälkimaku. 

  • Suunnilleen samoihin aikoihin kun tabloidimuutos tuli, oli Hesari alkanut muuttua sisäsivuiltaan aikakauslehtimäisemmäksi.
  • Asiavirheitä jo otsikoissa, usein pitkin juttua – oikoluku ja taustatyö on jäänyt aina vaan vähemmälle.
  • Paha tapa jättää artikkeli varsin yksipuoliseksi, otetaan se näkökulma joka ensinnä sattuu mieleen eikä kaivella taustoja.
  • Se parin artikkelin päivittäinen lukukatto netissä.
  • Sanavalinnat arvottavat. (Pride oli “kulkue erilaisuuden sietämisestä”, se se vasta emämunaus)
  • Ylipäätään sellaista uutisointia, jossa näkyy arvottamista: siitä toissaviikonlopun suurmielenosoituksesta nousi otsikoihin vahvasti se, että sen yli viidentuhannen ihmisen seasta parikymmentä anarkistia valtasi kadun kulkueen jälkeen, Ferguson esitetty tasapuolisena, mustien protestointi mellakointina (”he was no angel” -uutisointi ei mitenkään erikoista mediassa mutta kuitenkin). 
  • Kaiken maailman pääkirjoitukset (se on kuitenkin Suomen suurin päivälehti niin saisivat tarkkaan miettiä mitä etusivulle laitetaan (pitäkää se Saska Saarikoski siellä Kuukausiliitteen puolella se on hyvä siinä))

Disclaimer: Minä en o sitä lehteä koskaan kovin tarkkaan kahlannut läpi kun on tapana skipata ne jutut jotka ei kiinnosta. Paitsi sarjakuvat. Ja ravitulokset. Hevosten nimet on kivoja.

Lisätkää toki omia witutus maximus -artikkeleita jos tulee mieleen.

“Ilmarinen rauhan ja ilman tei, ja Matkamiehet edesvei.”

Ristikallion reunalla seisoessa ei pidä ottaa harha-askelia. Jyrkänteen suora seinä johtaa kauas alas Aventojokeen.

Mutta ennen kuin reunalle pääsee, on käveltävä useita kilometrejä läpi Oulangan kansallispuiston satumetsien. Me kuljimme noita polkuja heinäkuussa. Varmaankin olimme Ilmarisen suosiossa, sillä matka sujui hyvässä säässä ja rauha maassa.

Aivan ensiksi ajoimme auton parkkiin Sallantien P-paikalle. Reput täynnä eväitä ja hyttyslakit päässämme astelimme Karhunkierrokselle Kuusamon auringon alla. Heti ensimmäisenä laskeuduimme pienet puuportaat kauniin vehreälle kosteikolle, jonka yli pitkospuut meidät johdattivat. Raatteet levittäytyivät jalkojemme ympärillä paksuna vehreänä mattona.

Mitähän niiden alla on, vedessä lehtien kätköissä?

External image

Vuorossa oli kulku hakkuuaukean läpi. Karuksi hakattu entinen metsä sai minut janoamaan pikapikaa kansallispuiston siimekseen, piiloon ihmisen kädenjäljiltä.

Kansallispuiston raja koitti pian ja sympaattinen metsäpolku alkoi johdattaa meitä eteenpäin kohti tarunhohtoista Ristikalliota. Samalla autotien äänet jäivät taakse.

Pääosin hyväkuntoinen polku oli parissa paikkaa aikamoista lutakkoa. Juurien ja kantojen päällä pomppien etenemään kuitenkin pääsi märissäkin paikoissa melko helposti. Ajoittaisesta märkyydestä huolimatta kumisaappaat eivät ehkä olisi perustelleet itseään näin pitkällä reitillä, vaan hyvät vaelluskengät olivat oikea valinta.

External image

Polun varrella ohitetaan monta kaunista vesistöä. Ihmisiä emme matkallamme kohdanneet.

“Liekkiö ruohot, juuret ja puut
hallitsi ja senkalttaiset muut.”

Kuukkeli lehahti korkealla kuusessa. Suurten puiden juurilla kulkiessani tunsin itseni hobitiksi.

Polun ja pitkospuiden askelmilla katse hakeutui vähän väliä maahan. Paitsi että maankamaran kyttääminen ennaltaehkäisi kompurointia, soi se katseen huomata myös ihanat metsän kukkaset.

Kukat tuntuivat olevan täydessä loistossaan. Hentoiset valkoiset, keltaiset, violetit ja vaaleanpunaiset kukat korostivat ympärillä kohoavan metsän suuruutta omalla viehättävällä heiveröisyydellään.

Monet näistä pohjoispohjanmaalaisen metsän kukista olivat minulle täysin tuntemattomia. Ne näyttivät minusta hyvin eksoottisilta ja persoonallisilta. Blogaajakollegani Hanna onneksi tunnisti kukat, jotta voin jakaa kuvat täällä nimien kera.

Askelia oli katsottava muutoinkin kuin kukkien ja rapakoiden vuoksi. Rauhallisten metsälampien läheisyydessä jaloissamme pomppi isoja ja pieniä sammakoita.

External image

Jotkin sammakot ovat niin kylmähermoisia, että päästävät kameran hyvinkin lähelle.

Matkaa parkkipaikalta Ristikalliolle on neljä, viisi kilometriä. Eläväinen polku kumpuilee ja mutkittelee kansallispuiston metsän pohjalla. Kelot ja juurakot ovat kuin veistoksia polun varrella. Hyväkuntoinen polku on helppo seurattava ilman karttaa tai muita varsinaisia ponnisteluja.

Huomasin kuukkelin seuraavan meitä. Yritin virittää juttuhetkeä sen kanssa, mutta se ei ollut juttutuulella. Ei minulla ollut sille leipää tarjota.

Huomasimme metsän ilmapiirin muuttuessa jo hyvissä ajoin, että aloimme olla perillä. Avaruuden ja suuren taivaan tuntu alkoi hiipiä umpimetsäisen tunnelman ohi. Maisema kävi asteittain jylhemmäksi ja pian erotimme puiden lomasta, että monen puun latvat olivatkin jo alapuolellamme.

External image

Valot, varjot ja jyrkät korkeuserot luovat Ristikallion alueelle hätkähdyttäviä kontrasteja.

“Tapio metsäst pyydykset soi,
Ahti vedest kaloja toi.
Äinämöinen virdet takoi,
Rahkoi kuun mustaksi jakoi.”

Ristikalliolla valonsäteet sekä neulasten ja soran muodostamat polut risteilivät mäntyjen ja varpujen lomassa korkean kallion päällä.

Jyrkänteen alla vesi siinsi valossa sinisenä, varjoissa mustana. Vastapuolen rannalla vehreästä metsiköstä korkeuksiin kohoava kalliojyrkänne kylpi auringonvalossa meidän katsellessamme sitä varjon puolelta.

External image

Reunamaa pääsee kävelemään edestakaisin jonkin matkaa. Kallio on pystysuora, eikä sen reunalla todella kannata leikkiä. Jos mukanani olisi ollut lapsia tai koiria, olisin varmaankin ollut hermoheikko.

Keskikesän iltaan taittava aurinko maalasi maailman täyteläisin värein. Suunnatessamme katseemme jyrkänteen ja sen alla siintävän veden yli, ei näkyvissä ollut merkkiäkään ihmisestä. Näköpiirissä oli vain metsää, kalliota ja erämaata.

Ja hyttysiä, niitä toden totta oli.

External image

External image

Laskeuduimme Ristikalliolta polkua vielä hieman eteenpäin. Sieltä löysimme rannasta autiotuvan, jonka nuotiopaikalla pysähdyimme evästämään. Sytytimme nuotion saadaksemme savun avulla hyttysiä edes hiukan kauemmaksi, ja se onneksi tehosikin.

Pillimehujen lisäksi olin ostanut kaupasta Lapin puikulaperunoista tehtyjä perunalastuja, koska puikulat ovat suosikkipottujani. Niitähän oli tietenkin pakko maistaa, vaikka virallisesti emme Lapissa juuri nyt olleetkaan. Kyllä maistuivat suolaiset perunalastut hyviltä pitkän patikoinnin jälkeen kuvankauniissa maisemassa. Todellisuudessa en kyllä olisi erottanut niitä ihan tavallisista sipseistä.

Hyttyslakki tosin teki evästämisestä aika hankalaa ja tuon tuosta yritin vahingossa tökkiä sipsiä suuhuni hyttysverkon läpi. Siinä sitä taas tunsi itsensä oikein luomakunnan kruunuksi.

Hyttyset tietenkin änkivät lakkiin sisälle joka kerta kun hieman raotin verkkoa.

External image

Katastrofi oli käsillä, kun toinen hyttyslakeista meinasi hajota. Niinpä pääsin parsimispuuhiin kesken matkan.

Vesi oli kuin peili, vain hienonhieno kesäinen tuuli hiukan viritteli väreitä sen pintaan. Selkämme takana metsä jatkui suurena ja kutsuvana. Ruohokanukat kukkivat suurina mättäinä ympärillämme.

Hiljalleen laskeva ilta-aurinko heijasti veden toisella puolella olevat jyrkät kalliot kauniin keltaiseen valoon. Samalla tummat yöpilvet nousivat niiden takaa.

External image

Oulangan kansallispuiston illan rauhassa ulkopuolinen maailma unohtui. Hyttysiä tosin riitti, kuten kuvasta näkyy.

Vaikka ilta jo sai, me jatkoimme matkaa. Olimme nimittäin samalla reissulla menossa Taivalkönkään riippusilloille, joten Ristikalliolle saapuessamme olimme taittaneet matkasta kokonaisuudessaan vasta neljäsosan. Taivalkönkäältä palasimme samaa reittiä autolle vasta hieman ennen puoltayötä.

Pimeää ei näin pohjoisessa kesällä tule, joten emme välittäneet kellosta. Mitä vinommassa kulmassa auringonsäteet saavuttivat metsän, sitä kauniimman keltaiseksi valo muuttui ja sitä hauskemmiksi puiden varjot tulivat.

Kilometrien kävelynkään aikana emme kohdanneet ketään muita ihmisiä. Vain kukkia, sammakoita ja kuukkelin, sekä loputtomasti puita sekä kauniita sinisiä ja mustia vesiä.

Kenties matkaa kanssamme tämän erikoisen metsän uumenissa taittoivat myös henkimaailman otukset. Heitä emme nähneet, mutta aavistimme kyllä.

“Palveltiin myös paljo muuta,
kivet, kannot, tähdet ja kuuta.”

“epäluguiset luontokappaleet
Jumalan sijas, kuin pyhyydet.”

External image

Palatessamme paria tuntia myöhemmin Ristikalliolle oli auringonvalo jo rauhoittunut illan siniseksi kajoksi.

Sallantien parkkipaikka löytyy kutakuinkin kuusamolaisen Käylän ja sallalaisen Hautajärven kylien puolivälistä, Käylästä 12 kilometriä kohti Hautajärveä. Parkkipaikka on merkitty suurella Karhunkierros-tieviitalla, ja sinne ajaa Rukalta alle puoli tuntia.

Auton voi jättää parkkiin Sallantien sijasta myös Kanjonin kurkkaus -nimisen reitin parkkipaikalle Savilammen metsäautotien päähän. Kanjoni-kyltit opastavat paikalle. Savilammen rantaan saapuessaan kävelyreitti yhtyy Karhunkierrokseen. Taivalkönkään riippusillalle saavuttaessa valitaan suunnaksi Sallantien P-paikka, jonka reitti vie kulkijan Ristikalliolle. Tuolloin kävelyä kertyy yhteen suuntaan kymmenisen kilometriä. Reitistö näkyy tässä.

Sitaatit ovat Agricolan jumalten luettelosta lukuasuun kirjoitettuna. Luettelo löytyy kokonaisuudessaan täältä.

Kuusamon Ristikalliolle johdattaa kesällä metsäkukkien polku “Ilmarinen rauhan ja ilman tei, ja Matkamiehet edesvei.” Ristikallion reunalla seisoessa ei pidä ottaa harha-askelia. Jyrkänteen suora seinä johtaa kauas alas Aventojokeen.

#Paloauto #Auto #VPK #Palokunta #Pelastuslaitos #Palokuntajuhlat #Kulkue #munbetonihelvetti #munbetonitaivas #Inkeroinen #Kouvola #Kouvostoliitto #firetruck #firebrigade #firefighter #rescue #engine #fireman #firerescue #firedept #firestation #firedepartment #feuerwehr #fireengine by x46900 https://instagram.com/p/697A4HrPeU/
Order something cool and send it to your nearest firestation on amazon! You have no idea how much they’ll appreciate it!
http://www.amazon.com/?tag=fearlessfireman-20

youtube

Joukkovoima-kulkue liikkeessä alusta loppuun