enkely

2

On 10 Nov. 2009, 32-year-old goalkeeper Robert Enke stepped in front of an oncoming train and killed himself.  His daughter, born with a heart defect, had died in 2006 at the age of 2, and Enke began being treated for depression.  He and his wife had adopted a baby girl in 2009, and as Enke’s depression worsened, he worried that their daughter would be taken from them. “It is the fear of what people will think,” his wife said, “when you have a child and the father suffers from depression.”

Enke had left a suicide note. In it, he apologized to his family and his psychiatrist and hospital staff for deliberately misleading them into believing he was better.

“It was necessary to carry out the suicide plans,” he wrote.

Es ist immer noch dasselbe, wie vor vier Jahren. Damals sagten alle, dass sich was ändern würde. Das man die Spieler unterstützen würde, wenn sich der Öffentlichkeit öffnen würden und was ist passiert? Nichts. Immer noch wird gesagt, dass jemand schwach ist, wenn er Depressionen hat. Immer noch kann kein Spieler zu sich stehen, ohne nur der Kritik ausgesetzt zu sein. Ein Verein verliert? Gleich wird auf denen herum gehackt. Ein Spieler spielt mal nicht so gut? Gleich wird gesagt, dass er nichts im Profisport zu suchen hat. Jeder sieht Maschinen, aber keiner die Menschen dahinter. Es ist ein offenes Geheimnis, dass es Spieler gibt, die Depressionen haben oder auch homosexuell sind und doch kann keiner sagen "Ja, so ist es." Nein, denn dann würden alle auf diesen losgehen und ihm sein Leben zerstören. Habt ihr denn immer noch nichts aus dem Tod von Robert Enke gelernt? Wollt ihr noch mehr Menschen in den Selbstmord treiben?

R.I.P Robert Enke

TW:  depression, suicide

A really touching tribute from Hannover 96 supporters to goalkeeper Robert Enke who tragically committed suicide in November 2009.  Enke, who was involved in supporting animal rights activism and was seen as a shoe-in for the Germany 2010 World Cup squad, was an exceptionally talented footballer and a huge loss to the game.  RIP.

8

3 years ago, Robert Enke, goalkeeper of Hannover 96 and the German National Team, commited suicide. Robert was truly a hero. He may be gone, but he is never forgotten. Danke für alles, Robert. Wir denken und lieben dich. Wir werden dich nie vergessen. Ruhe in Frieden.

#badboysgoodlipsmottosu

“Zarar mı göreceksin? Sadece ben zarar verebilirim. Ağlayacak mısın? Ben ağlatırım ama benim kollarımda ağlarsın.” diyen bir karakterlerin aşığı olmuş kızlar görür oldum her yerde. Kötü çocuk p****enk tavırlarında gezenlerin içine düşen, hayat motto’sunu “bad boys good lips” yazmış kızlar. Hemcinslerim, kusura bakmayın ancak biraz dürüst olsanız keşke. Sokakta birinin sizi dikizlediğini görünce rahatsız olacak kadar sağduyulu, size kötü davranan erkekleri hayatınızda tutmayacak kadar benlik saygısı olan insanlarsınız. Gözünüzün önünde adam öldüren yakışıklı bir oğlan görseniz telefona sarılacak kadar akıllısınız da. Pardon, o zaman; sokakta görmezden geleceğin, hayatına asla almak istemeyeceğin karakterlerin kölesi olmak klavye başında- saçmalık değil midir? Kendinizi tanıyın, ne yapıp yapmayacağınızı bilin. Kimse, hiç kimse gerçek anlamda kötü bir kız/erkek istemez hayatında. Hayatınıza hareket getirmenin yolu kıçı kırık oğlanları baş tacı etmek değildir, bunun da farkındasınız hepiniz.

Yanlış düşündüğümü söyleyen, “benim ne istediğimi, kim olduğumu nereden bileceksin?” diyen yorumlara hazırım, buyrun beklerim.

Hahmojen monimuotoisuudesta.

Näin dashillani postin, missä postaajat kertovat kyllätyneensä heteroseksuaalisiin tarinakuvioihin. Ja joo, ovathan ne jo aika tylsiä. Tulevana kirjailijana en tajua sitä, miksi niin harvasta hahmosta tehdään jotain muuta, kuin cis-sukupuolinen perushetero. Hahmojen monimuotoisulle olisi tarvetta, koska: 

1) Sukupuoli- ja seksuaaliähemmistöt saisivat kaipaamansa representaatiota ja näihin vähemmistöihin kuuluvat lukijat samaistumiskohteita. 

2) Todella helppo tapa tehdä myös massasta erottuvia hahmoja. Ei kukaan jaksa lukea aina sitä samaa tarinaa,kuinka Pertti tapaa Paulan x 1000. 

3) Kaunokirjallisuuden lukeminen kasvattaa ihmisen empatiakykyä ja olisi hyvä tapa tuoda vähemmistöjen asioita eteen. 

4) Tokihan heterosta ja binäärisukupuolisesta kirjailijasta voi tuntua siltä että “ei, en minä osaa, kun en ite oo vähemmistöä, enkä tiedä vähemmistöjen ongelmista” niin tietyissä genreissä voi myös irrotella: miten olisi fantasiatodellisuus, jossa ketään ei kiinnosta kenenkään sukupuoli tai se, onko paris- tai monikunnalla samaa vai eri sukupuolta olevat kumppanit tai ei. Jo tämä, ettei kirjailija kiinnitä asiaan erityistä huomiota, voi avata ihmisten silmiä ja saada lukijat ajattelemaan asioita muualtakin, kuin omasta navastaan. 
Tai miten olisi vaan aseksuaalien yhteiskunta? Rajattomat mahdollisuudet. 

Toki Suomi tarvitsee lisää kirjailijoita, jotka kuuluvat sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöihin, mutta myös enemmistöön kuuluvat kirjailijat voisivat edes yrittää käsitellä muitakin, kuin omaa ryhmäänsä. Kirjailijahan voi tehdä mitä vain ja kirjoittaessa saa astua jonkun toisen saappaisiin. Mutta aina, kun kirjoittaa jostakusta muusta ryhmästä tulevia hahmoja, täytyy kirjailijan kiinnittää huomiota hahmon laatuun: mitä tahansa stereotyyppeja pönkittävää paskaa ei saa kirjoittaa, vain sillä perustella että “höhöö, kirjoitinpas vähemmistöistä, olen helvetin hyvä ihminen nyt.”