che' guevara

Horst Wessel 110 vuotta

14.10.2017 Suur-Turun alueella järjestetty keikka kokosi Wesselin syntymäpäin jälkeiselle viikonlopulla tuvan täydeltä väkeä. Nuorena ammutusta Wesselistä tuli kansallissosialistisen liikkeen huomattavin marttyyri, ja hänen sanoittamansa Horst-Wessel-Lied toimi natsi-Saksan epävirallisena kansallislauluna. Wesselin merkitys kansallissosialistisen taistelun ja hengen symbolina on kiistaton. Horst Wesselin tarina on edelleen näinä päivinä inspiraation lähde monelle kansallismieliselle.

Hanns Heinz Ewers kirjoitti Horst Wesselin elämäkerran: Horst Wessel, eräs saksalainen kohtalo (1933), jonka suomensi Mika Waltari. Alkujaan WSOY -kustantamon kirjasta on myöhemmin julkaistu uusi painos, jota saa kadulle.com kaupasta. Myös idealistiseksi propagandakirjaksikin haukuttu teos on tuskin enempää fiktiivinen kuin tarkoitushakuisesti solvaavat ja mustamaalaavat vihollisen tekemät tulkinnat.

Vasemmiston symbolit, kuten Che Guevara, ovat vuodesta toiseen idolisoitu vaikka heidän elämänsä ja tekonsa ovat huomattavasti suurempien ristiriitojen repimiä. Che oli humanisti, joka ei kuitenkaan epäröinyt hetkeäkään ampua viholliseksi kokemaansa ihmistä. Yhteisen hyvän edestä taisteleva idealisti intellektuelli, joka ei kuitenkaan sallinut toisinajattelua. Jalon päämäärän vuoksi, köyhyyden poistaakseen, valmis tuhoamaan laajoja ihmisjoukkoja. Anti-kapitalisti, jonka naamasta on tullut kapitalistinen hyödyke vailla vertaa.

Usein keskusteluista unohtuneita seikkoja ovat esimerkiksi Guevaran palava viha petturuutta kohtaan hänen missiossaan ihmiskunnan tuhoksi. 1962 Neuvosto-ohjukset eivät todellisuudessa olleet Kuuban hallinnassa. Guevara oli siitä raivoissaan, sillä mikäli ydinohjukset olisivat olleet todella heidän laukaistavissaan, ne olisi laukaistu. Joitain viikkoja kriisin laukeamisen jälkeen Guevaran antaman Brittiläisen Daily Worker lehden haastattelun mukaan sosialistinen vallankumouksellinen ydinisku imperialistista vihollista vastaan olisi ollut sen arvoista, huolimatta miljoonista ydinsodan sivullisista uhreista.

Vuodesta toiseen Horst Wesselin pitämistä idolina kavahdetaan, kun taas Che Guevaran naama sai koristaa jopa Suomen presidentin, Tarja Halosen työhuonetta hänen ollessa virassa!

On yhä ihmisiä jotka eivät innostu Guevaran naamasta, vaan arvostavat täysin toisenlaisia sankareita.


Illan aloitti Civic Duty. Raaka ja energinen hardcore muistuttaa suuresti 90-luvun Amerikkalaisia bändejä. Laulutyyli ja yleinen tunnelma tuo mieleen yhtyeitä kuten Chaos 88, Jewgrinder, Aggravated Assault ynnä muut. Rumpalivaihdoksen myötä soitto kulkee tyyliin sopivammin. Toivottavasti pian tulemme kuulemaan uutisia että jo vuosia livenä kuultua materiaalia olisi taltioitu levylle asti. Keikka veti tasavarmaa tyyliltään suoraviivaista takomista joka toimii genren ystäville.

Genocide Wolves on tasaisesti nostanut tasoaan. Asia missä bändin kaipaa vielä petrausta on yhteensoiton tiukentaminen. Yhtyeen parhaimmat kappaleet etenee karkean sujuvasti. Osasta taas kuulee ettei bändi varmasti treenaa liikaa. Se mitä soittopuolessa jää vajaaksi, korvataan raa'alla voimalla. Tapparan pelipaita päällä karjuttu suoraviivainen kansallissosialistinen sotahuuto lähestyy asiaa enemmän katusotilaan perspektiivistä kuin ylvään filosofisen tai runollisen lähestymisen kautta. No Fucking Tolerance, Kohti Uljasta Aamunkoittoa ja muut demoilta ja kokoelmalta tutut kappaleet kulki raivolla eteenpäin. Olenko täysin väärässä jos totean että uudessa materiaalissa on havaittavissa kasvavissa määrin Black Metal vaikutteita? Välillä tuli mieleen vanha Absurd, välillä lead kitarat ja melankolinen riffittely venytti ilmaisua perinteisten RAC kuvion ulkopuolelle. Genocide Wolves lupaa paljon, toivottavasti myös lunastaa lupaukset tulossa olevalla albumillaan. Kappaleiden välissä laulaja muistutti 24.10. Tampereella tapahtuvasta mielenosoituksesta, jolla haetaan huomiota tämän hetken Suomalaisen politiikan tekopyhyydelle. Sananvapaus teemainen mielenosoitus on kerännyt laajalti huomiota. Se on mielenosoituksena onnistunut jo ennen tapahtumistaan. Yhteiskunnallista keskustelua valtakunnan johdon tasolla asti nostanut aihe tuo kansallissosialismin yhä useammin kansan tietouteen. Mikään muu ei pelota vastapuolta enempää kuin ajatus että heidän masinoiman loputtoman propagandansa sijaan kansalaiset päätyisivät tutustumaan itse asiaan. Siitä voisi seurata ennenkaikkea ihmettelyä mikä on se huolestuttava, iljettävä ja kammottava sisältö josta on varoitettu ja josta päättäjät ovat kerta toisensa jälkeen pöyristyneitä ja järkyttyneitä. Kansakunnan terve itsesäilytysvaistoko on tämän maan kammottavin ilmiö, joka täytyy lakitoimin saada kitkettyä?

Monelle illan odotetuin yhtye oli Pylvanainen. Edellinen keikka Etelä-Suomessa näytti miten kovassa vedossa yhtye on. Soitto kulkee hyvin, ei turhia virittely tai säätötaukoja. Levyjen kovimmat kappaleet on kasattu hittiputkeksi. Jokaisen kappaleen ollessa yleisön mukaan vetävän kertosäkeen tähdittimä, keikka oli alusta loppuun mukana huutavan ja hytkyvän yleisön juhlintaa. Yksittäisiä kappaleita ei tarvitse nostaa kohokohdiksi, sillä bändin tuotannon kärki on niin tasaisen vahvaa. Pylvanaisen yrittäessä pois lavalta, yleisö ruinasi vielä encoret. Suosion määrästä yllättyneen oloinen bändi veti loppuun hillittömimmän kappaleensa: N.O.P.

Poikkeuksesti ilman toista kitaristia soitettu keikka oli aggressiivisin ja villein Marder keikka mitä toistaiseksi nähty. Mikäli se olisi lopetettu alkuperäiseen suunnitelmaan, ei olisi päädytty vetämään loppuun läpi sekoiltuja kaaottisia lisäbiisejä, puhumattakaan kappaleiden välissä riffien opettelua sisältävää loppupuolta. Lasinsirpaleiden, paidattomien skinheadien ja lavan edessä liukastelun huumassa voi olla hankala huomata milloin setin kohokohta on saavutettu ja aika iskeä pillit pussiin. Tosiasiaksi jäi että huolimatta nousevan humalatilan vaikutuksista loppusetissä, Marder osoitti olevansa livebändinä kotimaan kovimpia. Ei pelkästään energisesti huutavan väkivaltahullun laulajan karisman vuoksi: Koko bändi on tiukempi kuin koskaan aiemmin. Uudet kappaleet on parempia kuin varhaisempi tuotanto. Marderin toiselta albumilta on lupa odottaa paljon!

Illan lopuksi oli lattiat siivottu ja virvokkeita nautittu ja tauon jälkeen Joni Kapina astui lavalle soittamaan akustisen setin röyhkeitä ja mustan huumorin sävytteisiä kappaleita. Johnny Rebel käännöksiä ja omia kappaleita syvältä alakulttuurin hämärissä levinneiltä kaseteiltaan. Veriyhteys kuuli että Europe Erwache on painamassa Joni Kapina CD julkaisua. Tämä antaa paremman mahdollisuuden tutustua jo nyt legendaarista mainetta nauttivaan artistiin. Rasistinen huumori oli loppuillasta riemua herättävää poikamaista kujeilua. Sairaalloisen vihan sijaan, läsnä oli vanhan maailman ilkkuvan epäkorrektia hauskanpitoa. Karkeudestaan huolimatta, huumori vaikutti tuoreemmalta ja vapauttavammalta kuin modernissa maailmassa tapahtuva loputon katkera loukkaantuminen ja itkunruikutus.

Ilta oli kokonaisuudessan hyvä tapa juhlistaa Horst Wesseliä. Miksi jäykistellä juhlapuheiden ja porvarillisen isänmaallisuuden puitteissa sillä tuskin sankari oli itsekään kiiltokuvapoika. Raskaat työt, raskaat hyvit. Ei anteeksipyytöjä tai selityksiä, jos joku anarkisti tai poliittisesti korrekti kokoomuslainen kokee isänmaan asialla olevat jätkät ruokottoman karkeina öyhöttäjinä. Kun isänmaan kohtalosta on taisteltu, harvoin kutsuun vastaa varovaisen maltilliset opportunistit tai vihollisen mielipiteen alla nöyristelevät oman edun tavoittelijat. Se että emme ole heitä ja siksi aiheutamme pahennusta, on ylpeyden aihe, ei häpeä.

Teksti: V.Y.M.

Spogliati tutta, mostrami serena le rughe, le piaghe.
Non temere : sono come te spaventato dalla vita.
Strappa con rabbia i veli orientali adornanti, quelle maschere di ghiaccio che occultano lividi, mostrati fiera nei tuoi lineamenti.
Quando sarai spoglia, come un albero d’autunno e solo quando sarai nuda, indifesa come un neonato, ti mostrerò le mie ricchezze custodite in un forziere di vetro sottile.
Ti donerò sincero la mia fragilità, le mie insicurezze, le paure ancestrali, le impurità nascoste.
Ti porgerò poi in un vassoio di rose bianche, la verginità della mia anima…
CHE GUEVARA

on this 4/20, let’s think about how bob marley has been reduced to a stereotype around weed and “one love” instead of the revolutionary figure he really was. he advocated for revolution and change against a racist political system in jamaica. he was also a staunch anti imperialist, and criticized white imperialism. he didn’t just smoke weed all day and sing catchy songs. i truly hate the liberal cleansing of revolutionary figures because it turns them into a caricature which erases their political stances and beliefs from the public mind completely

8

“All I knew about Cuba was that people drove old American cars and that Ché Guevara was tied with Bob Marley as most popular poster in dorm rooms. Then my friend Erin invited me on a 2-week trip to Havana. The first thing I noticed in Havana was that the city was dark at night. There were no streetlights, porch lights or living-room lamps. It was pitch black except for the faint colorful glow spilling out of open doors everywhere, and it came from the TVs. The light captivated me. For the next two weeks I wandered around, slipping in and out of strangers’ living rooms. Each time I came across an open door and a working TV set, I would ask if I could take a picture. The answer was always yes. Nobody seemed to think it was an odd request and it was usually accompanied by a Cuban coffee or rum.”

Simone Lueck

7

For everyone talking about Cuba after Fidel Castro’s long overdue death.

For every white American news outlet and reporter (Buzzfeed, Michael Moore and even Anthony Bourdain) who wanted to paint Cuba as a Communist utopia with free school, free healthcare and therefore trivialize the countless hardships faced by real Cubans who can’t leave the island.

I’ve heard stories of my fiance’s grandfather whose legs rotted after being tortured for months in a pit of raw sewage for being a loan shark, my own grandfather who was a prisoner of war and was a Cuban refugee in the 80s who brought his two little kids and wife to America on a boat full of violent prisoners and the mentally ill, Castro’s own advisor of 17 years who was thrown into a pit of cockroaches for asking to resign (because he knew he’d be killed when his term was over). Castro and Che Guevara weren’t socialist pioneers, they were serial killers. Che isn’t a public figure who’s okay to wear on a fucking t-shirt because communism is a good idea to you, but this is the reason why so many Cuban-Americans are terrified of socialism and there isn’t a single American who should blame them.

Fidel was a twisted, almost king-like dictator who didn’t give a shit about his people, and his death doesn’t mean much when his legacy is still in place and our country is so much worse than it was just twenty years ago. Don’t say shit if you don’t know, if you haven’t been there. Please.