avasys

Maailman terveysjärjestö WHO poistamassa transsukupuolisuuden tautiluokituksesta

Maailman terveysjärjestö WHO on suunnittelemassa transsukupuolisuuden poistamista kansainväliseen tautiluokituksen (ICD-luokituksen) F-luokasta. Käytännössä tämä tarkoittaisi, että transsukupuolisuus poistuisi diagnosoitavana mielenterveyshäiriönä, ja transsukupuolisuuteen liitetty diagnoosi F64 poistuisi käytöstä. Toisin sanoen, tilaa, jossa henkilö ei koe biologisen sukupuolensa ja sukupuoli-identiteettinsä ja kehonsa olevan yhteneväisiä, ei enää luokiteltaisi mielenterveyshäiriöksi ja -ongelmaksi.  

Tähän asiaan liittyen keskustelua Suomessa avasi tänään (31.7.2016) Aito avioliito ry:n puheenjohtaja Susanna Koivula yhdistyksen sivuilla julkaistussa artikkelissa ”WHO tekemässä suuren virheen!” (suosittelen lukemaan puheenjohtaja Koivulan artikkelin ennen kuin tekstini lukemista jatkaa tämän edemmäksi). Referoituna voitaisiin todeta, että Aito avioliitto -yhdistys kokee ilmeisesti huolta sukupuoli-identiteetin häiriön poistumisesta tautiluokituksesta, ja erityisesti transsukupuolisten ihmisten mahdollisuuksista ja oikeudesta hoitoon diagnoosin tautiluokituksesta poistumisen jälkeen.

Tätä huolta ei kuitenkaan jaa professori Goffrey Reed, joka toteaa The New York Timesille (26.7.2016, Belluck 2016), että diagnoosin poistamisen tarkoituksena on madaltaa kynnystä hoitoon. Professori Reed perustaa käsityksensä The Lancetissa julkaistuun tutkimukseen johon hän on itsekin osallistunut tutkijana ja kirjoittajana. Tutkimuksen verkossa julkaistun version tiivistelmän alussa todetaankin seuraavanlaisesti:

The conceptualisation of transgender identity as a mental disorder has contributed to precarious legal status, human rights violations, and barriers to appropriate health care among transgender people. The proposed reconceptualisation of categories related to transgender identity in WHO’s forthcoming International Classification of Diseases (ICD)-11 removes categories related to transgender identity from the classification of mental disorders, in part based on the idea that these conditions do not satisfy the definitional requirements of mental disorders. (Robles et al. 2016)

Samainen tutkimus antaa myös todisteita siitä, että transsukupuolisuus ei itsessään ole se tila, joka aiheuttaa transsukupuolisille ihmisille niitä oireita joiden katsotaan olevan syy transsukupuolisuuden tai sukupuoli-identiteetin häiriön pitämiseen mielenterveyshäiriönä, vaan ne liittyvät sosiaaliseen hylkäämiseen (social rejection) tai sen pelkoon transsukupuolisuuden johdosta. Tällöin on mietittävä, onko järkevää pitää tautiluokituksessa tilaa, joka ei aiheuta niitä oireita joiden väitetään olevan syy kyseisen tilan tautiluokitukseen?

Oikeus oikeaan hoitoon ja inhimilliseen kohteluun

Transsukupuolisuuden tai sukupuoli-identiteetin häiriön säilyttäminen diagnoosiluokituksessa ei palvele transsukupuolista henkilöä millään tavalla. Transsukupuolisen henkilön oikeuksia ja tavoitteita tuetaan paremmin sellaisella hoidolla joka ei lähde siitä oletusasetelmasta, että henkilö olisi mielenterveysongelmainen tai häiriintynyt. Mielenterveysongelmaisen henkilön stigma tai tämän stigman pelko voi johtaa siihen, että transsukupuolinen ihminen ei hakeudukaan sukupuolenkorjausproseduuriin, vaikka kokisikin sen tarpeelliseksi itselleen. Samalla transsukupuolisuuden sosiaalisen hyväksynnän uskotaan kasvavan ja transsukupuolisuuteen liittyvän stigman hälvenevän, kuten professori Michael First The New York Timesille esittää:

“It’s sending a very strong message that the rest of the world is no longer considering it a mental disorder,” said Dr. Michael First, a professor of clinical psychiatry at Columbia University and the chief technical consultant to the new edition of the codebook, which is known by its initials and the edition number I.C.D.-11. “One of the benefits of moving it out of the mental disorder section is trying to reduce stigma.” (Belluck 2016)

Samaisen artikkelin loppupuolella käsitellään samaa huolta mitä käsiteltiin myös Aito avioliitto ry:n puheenjohtajan artikkelissa: mikäli sukupuoli-identiteetin häiriö poistetaan tautiluokituksesta, miten transsukupuoliset ihmiset voivat saada hoitoa? Nykyisellään Suomen laki vaatii, että voidakseen vahvistaa sukupuolensa juridisesti henkilön tulee toimittaa itsestään lääketieteellinen lausunto, joka toteaa hänen pysyvästi kokevan itsensä vastakkaiseen sukupuoleen kuuluvaksi (Laki transseksuaalin sukupuolen vahvistamisesta, 1 § 1. momentti). Transsukupuolisuuden ja sukupuoli-identiteetin häiriön poistuminen ICD-luokituksesta ei tarkoita sitä, että transsukupuoliset eivät enää saisi sukupuolenkorjausproseduurin mukaista hoitoa, vaan sitä, että hoidon syynä (tai kohteena) ei enää olisi mielenterveysongelman hoitaminen. Tämä, kuten edempänä esitettiin, vähentää transsukupuolisuuteen liittyvää stigmaa ja helpottaa hoitoon hakeutumista. 

Diagnostisen kriteerin katoaminen voi joidenkin mielessä varmasti aiheuttaa huolta siitä, että sukupuolenkorjausproseduuria aletaan käyttämään väärin, eli henkilöt voisivat korjata sukupuoltansa ilman että he olisivat transsukupuolisia (huomautuksena, että mielestäni keskustelu ”onko henkilö oikeasti transsukupuolinen” on äärimmäisen typerää eikä palvele mitään tarkoitusta, mutta tämäkin täytynee käsitellä jossain vaiheessa). Tähän ehdottaisinkin ratkaisuksi samanlaista mallia mikä on esitetty käyttöönotettavaksi Ruotsissa ja sen soveltamista Suomen lainsäädäntöön ja tarpeeseen sopivaksi.

Ruotsissa on esitetty, että sukupuolen juridinen vaihtaminen onnistuisi ilmoitusperiaatteella. Kuka tahansa 15-vuotiaasta ylöspäin voi vahvistaa juridisen sukupuolensa ilman psykologista arviointia tai lääketieteellisiä toimenpiteitä. Sukupuolenkorjausleikkaus suoritettaisiin 15-vuotiaasta vanhemmille henkilöille joille psykologi arvioi siitä olevan hyötyä ja jotka niin (tietenkin vapaasta tahdostaan) haluavat.

Ruotsin esityksen kaltainen lainsäädäntö on tässä suhteessa erittäin humaani ja moderni, sillä voidakseen vahvistaa sukupuolensa juridisesti henkilön ei tarvitse läpikäydä hänen kehoonsa kohdistuvia hoitoja tai saada diagnoosia, toisin kuin Suomessa: meillä pelkkä väestörekisterimuutos sukupuolen osalta vaatii psykologisen arvion ja lääketieteellisen toimenpiteen (ns. pakkosterilisaatio) tai muilla tavoin lisääntymiskyvyttömyyden tilan. Vaikka Ruotsin esityksen mallissa psykologinen arvio vaaditaan vielä sukupuolenkorjausleikkaukseen, sopii tämä malli käyttöön myös transsukupuolisuuden diagnoosin ICD-luokituksesta poistumisen jälkeenkin. Henkilölle ei vain suositella sukupuolenkorjausleikkausta mielenterveyshäiriön hoitokeinoksi, vaan sen katsotaan olevan hänelle ja hänen hyvinvoinnilleen hyödyksi oleva toimenpide.

 

Vielä lopuksi

Aito avioliitto ry:n puheenjohtaja Susanna Koivula kirjoittaa aiemmin mainitun artikkelin viimeisessä kappaleessa seuraavasti: ”Sukupuoli-identiteettinsä kanssa kipuilevia ja hapuilevia täytyisi tukea terveellä tavalla hyväksymään oman sukupuolensa. Nyt sen sijaan heitä johdetaan tielle, jossa henkilö jättää hyvästit alkuperäiselle identiteetille, omaksuu itselleen vieraan identiteetin aina nimeä myöten.” (Koivula 2016)

Mikäli henkilön toive ja kokemus on, että hän ei tahdo tai hyödy sukupuolenkorjauksesta, on hänelle mielestäni tarjottava vaihtoehtoa hakea sukupuoli-identiteetin ristiriitaiseen kokemukseen myös toisenlaista hoitoa, kuten terapiaa mikäli tällainen mahdollisuus psykiatrisen etiikan ja psykiatrisen tieteen mukaan on vain olemassa. Tätä hoitoa ei kuitenkaan saa pakottaa niille jotka eivät koe sitä itsellensä parhaaksi, eikä hoitohenkilökunta saa tätä hoitoa tarjota niin sanotusti ”kieroin tarkoitusperin” (vrt. esimerkiksi niin sanotut eheytymishoidot). Tätä hoitoa ei tulisi myöskään tarjota, mikäli sen katsotaan olevan psykiatrisen etiikan vastaista, tai sen todetaan olevan vahingollista. Sen sijaan mitä tulee osaan, jossa puhutaan vieraasta identiteetistä, on todettava, että usealle transsukupuoliselle henkilölle vieras identiteetti on usein se identiteetti jossa hän joutuu elämään ennen sukupuolenkorjausproseduuria ja sukupuolen juridista virallistamista.

Joka tapauksessa, kannatan täysin sydämin sitä, että transukupuolisuus ja sukupuoli-identiteetin häiriö poistetaan ICD-10:n korvaavasta ICD-11 tautiluokitusjärjestelmästä. Toivoisinkin, että Suomessa herättäisiinkin lainsäädännöllisesti miettimään sukupuoli-identiteetin asemaa laissa ja sukupuolen juridista vahvistamista jo ennen vuotta 2018 jolloin ICD-10:n korvaa ICD-11 jossa transsukupuolisuutta ei todennäköisesti enää pidetä mielenterveydellisenä häiriönä. Suomella on mahdollisuus ottaa naapurimaastamme Ruotsista mallia, ja viedä sukupuoli-identiteettiä ja sukupuolivähemmistöjä koskeva lainsäädäntö nyky-yhteiskunnan vaatimalle tasolle.


Käytetyt lähteet, viitatut artikkelit ja sivustot

Koivula, Susanna (2016) WHO tekemässä suuren virheen! Julkaistu Aito avioliitto ry:n Internet-sivulla. Haettu Aito avioliitto ry:n Internet-sivuilta 31.7.2016.

http://aitoavioliitto.fi/uncategorized/who-on-tekemassa-suuren-virheen/

ILGA Europe (10.2.2015) Swedish law proposals on legal gender recognition and gender reassignment treatment. Julkaistu ILGA Europen Internet-sivulla.

http://www.ilga-europe.org/resources/news/latest-news/swedish-law-proposals-legal-gender-recognition-and-gender-reassignment

Laki transseksuaalin sukupuolen vahvistamisesta (563/2002). Haettu 31.7.2016 Suomen oikeusministeriön Finlex.fi-sivustolta.

http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2002/20020563

Robles, Rebeca et al. (2016) Removing transgender identity from the classification of mental disorders: a Mexican field study for ICD-11. Haettu The Lancetin Internet-sivuilta 31.7.2016.

http://www.thelancet.com/journals/lanpsy/article/PIIS2215-0366(16)30165-1/abstract

Belluck, Pam (2016) W.H.O. Weighs Dropping Transgender Identity From List of Mental Disorders. The New York Times. 26.7.2016. Haettu The New York Timesin verkkosivulta 31.7.2016.

http://www.nytimes.com/2016/07/27/health/who-transgender-medical-disorder.html?_r=0

Lainaukset kursivoitu tämän tekstin kirjoittajan toimesta. Julkaistu myös Uuden Suomen Puheenvuoro-blogipalvelussa (Linkki).