Olen aivan pihalla...
Olen 30-vuotias pihasuunnittelija Pirkanmaalta. Aivan pihalla -blogissani kirjoitan kaikesta puutarhaan ja pihoihin liittyvästä sekä rintamamiestalomme remontista ja sen sisustamisesta. Olen myös innokas tekemään erilaisia käsitöitä, joten näitäkin asioita varmasti jaan kanssanne. Uskon myös, että tulette myös tutustumaan kolmeen koiraani, joiden tekemiset värittävät minun ja aviomieheni arkea.
Tervetuloa olemaan kanssani aivan pihalla!
Apple-uskottava työpöytä
Muutettiin tuossa männä viikolla Miian kanssa yhteen ja samalla suoritettiin molempien sisustuksen integrointi yhteen. Yksi uusittavista kalusteista oli 27” iMacille sopiva työpöytä, joka on myös ulkonäöltään Apple-tyyliin sopiva.
Olohuoneen sisustus on pääasiallisesti mustaa ja valkoista ja työpöytään haluttiin joko valkoinen lasipinta tai korkeakiiltovalkoinen pinta. Vanha työpöytä oli todettu kokonsa (120x60cm) puolesta sopivaksi sekä iMacille että uudesta kämpästä työpöydälle katsottuun paikkaan.
Ensisijaiseksi vaihtoehdoksi karsiutui Ikean Galant-työpöytä valkoisella lasilla ja valkoisilla jaloilla, mutta ostohetken koittaessa ilmeni, että kyseistä pöytää löytyi 120x60cm koossa vain puupinnoilla - lasikannella oli tarjolla vain suurempaa 160x80cm koossa.
Iskusta löytyneen Triad-pöydän lasilevy puolestaan paljastui livenä varsin vihertäväksi. Maskun myymän Vuono-sarjan työtaso valkoisena olisi tyylinsä puolesta sopinut täydellisesti, kun olkkarista löytyy jo samaa sarjaa oleva tv-taso, mutta ajatus vain 45 cm syvyisestä tasosta 27 tuuman näytön kanssa ei houkutellut.
Hieman yllättäen kuitenkin JYSKissä sattui silmään Santa Fe -sohvapöytä, joka oli täsmälleen haetun kokoinen ja korkeakiiltovalkoinen pinnaltaan. Siitä syntyikin idea yhdistää tuon sohvapöydän pintataso Ikean Galant-pöydän jalkojen kanssa.
Sohvapöydän hinta oli 99 euroa ja Ikean jalat 10 euroa kappale sekä 20 euroa pöytätasoon kiinnitulevasta metallirungosta, johon jalat kiinnitetään. Yhteensä siis 159 euroa.
Noi pöytälevyt on melkoista höttöä ja niissä on yleensä, niin kuin tässäkin tapauksessa valmiiksi upotetut kiinnityslevyt, joihin jalat tai runko pultataan. Ikean metallirungon mukana tuli pulttien lisäksi pienet syväuurteiset ruuvit, joilla runko loppujen lopuksi tuli kiinni JYSKin pöytätasoon, johon porasin pienet alkureiät. Noita reikiä poratessa tällaisiin levyihin kannattaa olla tarkkana, sillä pinnan läpi päästyä pora uppoa tyhjään ja jossei ole tarkkana niin se tulee hyvin äkäiseen läpi toiselta puolen.
Runko jalkoineen on niin tukeva ettei pöytä pääse heilumaan ja levykin pysyy hyvin kiinni, kunhan suuremmat nosto-operaatiot tekee rungosta kiinni pitäen.
Hyvä tuli vaikka itse tein!
Ripaus Marimekkoa.
Saunakammarimme on ehkäpä traditionaalisin pala suomalaista mökkikulttuuria saarellamme. Se on hämärä, ajan saatossa tummunutta puuta. Siellä on Marimekon tekstiilejä, lamput 70-luvulta ja Aarikan “kynttiläkruunu”. Cooli detalji on seinäpuhelin; voin vain kuvitella sen polleuden määrän, kun isäntä on soitellut taloon naisväelle ja tilannut saunalle lisää olutta.
Aika ajoin minuun iskee hirvittävä halu maalata kammari valkoiseksi ja tehdä siitä enemmän pari talolle. Ystäväni Kikka teki hienon havainnon; sukupolvemme on aina ihmetellyt sitä vimmaa, millä 70-luvulla kaikki puuhuonekalut maalattiin räikeiksi oransseiksi, mintunvihreiksi jne. Ja nyt teemme itse saman, mutta valkoisella maalilla. Paikka kun paikka läiskitään valkoiseksi, kellastunut mänty on kertakaikkinen ei. Kiitos Kikka, olen pysynyt järjissäni ja pitänyt näppini erossa saunasta. Kyllä saunan pitää tuntua juuri tältä. Saunalta. Kai. Tai ainakin vielä tänä vuonna. Tai ainakin tämän talven. Kai.
Kakkukahvit.
Tykkään pysähtyneisyyden tunnelmasta, mikä talossamme Bässholmenissa vallitsee. Täällä on uutta ja vanhaa, asioita jotka ovat olleet täällä vuosikymmeniä ja asioita, jotka ovat uusia. Kaikki asiat yhdessä tekevät paikkaan lähes jämähtäneen rauhan. Aikakerrostumia, joiden välissä on turvallinen olo.
Lapsuudenkuvani. Brunon valitsema matkamuisto keiju. Yleisurhollisuus-mitali, Tapio Rautavaara. Gaultierin parfyymi.
Parhaat päivänsä nähnyt perhoskokoelma.
Kakkukahvit juniorin kanssa. Pannukahvia ja päivän vanhaa veneessä kaatunutta kakkua. Kaukana kavala maailma.
Ennen valomerkkiä.
Puhtaat lakanat odottavat vierasmajassa vuoden viimeisiä vieraita. Ei niin, että vieraita ei tulisi, mutta vierasmaja vain suljetaan. Majan sulkemiseen ei sinänsä ole mitään syytä, se vain tuntuu kivalta traditiolta. Kesän tulon tietää, kun maja avataan uudelleen. Tällä välillä vieraat saavat yöpyä talomme lämmössä, yläkerran makuuhuoneessa.
