kivirivit

Virkkeitä Harry Salmenniemen runoteoksesta Kivirivit, 6. luku

Silloin, ei nyt. Ryhmä nuoria äitejä leikkimässä puistossa, jossa lapset muka ovat. En välttämättä rakasta sinua yhtä paljon kuin öitä kanssasi. Uskon että uskon, toivon että toivon. Tänään mustat saappaat, huomenna keltaiset lenkkarit, iltaisin ihonmyötäistä nahkaa. Nyt tarkkailen suuni asentoa, nyt rypistän otsaani, nyt kiinnitän huomion pohkeisiini. Kieli vaihtuu kesken keskustelun heti kun vilkaiset kelloosi. Oikeus, mutta ei velvollisuus olla omituinen. Lähde läheltä. Montako ihmistä olet suudellut, montako tahtonut suudella. Kaksi opiskelijaa, ilmeisesti opiskelujen alkuvaiheessa, heidän keskustelunsa konsertista johon kumpikaan ei päässyt. Tyytyväinen ilme, kun hän ilmoittaa ettei lepää koskaan, ettei hänellä yksinkertaisesti ole aikaa levätä. Et lue tätä vaan kuvittelet tämän. Rakastin sinua, mutta kun näin sinun koskettavan mikroaaltouunia, ymmärsin mitä edessäni olisi ja astuin paikallisjunaan. Uusi kaupunki, uusi lähikauppa, uusi seksikumppani. Paljon mistä kertoa, mutta ei ketään joka kuuntelisi. Silmät sulkeutuvat, eikä niistä näe läpi.

Virkkeitä Harry Salmenniemen runoteoksesta Kivirivit, 5. luku

Silloin, ei nyt. Allergia ja jätelava, siis kevät. Hän availee kaappeja miettien mitä etsisi. Hän avaa nappeja, riisuutuu, koskettaa ihoaan miettien mitä tekisi. On osattava kiertää tielle kaatunut runko. Palvelijasta käytetään pelkkää etunimeä. Kun päätät että suutelet häntä, kun päätät ettet koskaan suutele häntä. Jos katsot riittävän tarkasti, maisema vaihtuu edessäsi tai syöksyy sisääsi. Lisään hieman hilloa. Noppaa heitetään, jotta silmäluku saadaan selville. Jotkut asiat sanotaan kahviloissa hiljaisemmalla äänellä kuin toiset. En nauti elämästä, mutta yritän selviytyä siitä läpi erilaisten tekosyiden voimalla, lahjoitan itselleni viihtyisiä hetkiä. Pitkään aikaan ei yhtään viestiä häneltä. Luen tätä kirjaa, jotta en muistaisi istuvani tässä. Järkytys kun ymmärrän millainen olen, kun ymmärrän että hyväksyn sen millainen olen.

Virkkeitä Harry Salmenniemen runoteoksesta Kivirivit, 4. luku

Silloin, ei nyt. Minun on hyvä tässä, olisiko siis parempi tuossa. Joskus lunta vain putoaa kauluksen sisään. En kiinnitä sinuun huomiota ja heti tulet hieman lähemmäs. Olen ennenkin pitänyt sadetta, mutta koskaan se ei ollut tällaista, näin todellista. Saman musiikin aikana on miellyttävä masturboida mutta kiusallista rakastella. Huulet seuraamassa huulia, kynnet seuraamassa kynsiä, tuskin huomaat kiiltäviä haavoja kielenpäässä. Se mitä puutaloille tapahtui. Ihminen, joka nauttii arjen iloista, on löytänyt jotakin ja kadottanut kaiken muun. Ei maailma, vaan se millaiseksi maailman kuvittelet. Jos olisin lapsena saanut haluamani lemmikin, en olisi katkeroitunut nuoruudessani ja sairastunut aikuisiällä vaikeaan depressioon, mutta nyt sekin mahdollisuus on mennyt ja squash-pallo makaa kuolleena maassa. Esinahan alla hiekkaa ja keidas tuhansien askelten päässä. Tavallista, taivaallista. Kuvaavatko sanat turvallisuus, kiintymys ja uskollisuus kokemustasi elämästä. Ensin opin etten ole välttämätön, sitten ymmärrän että minua ei tarvita lainkaan.

Virkkeitä Harry Salmenniemen runoteoksesta Kivirivit, 3. luku

Silloin, ei nyt. Tunnista se, tunnusta se. Onko minun todellakin opittava pitämään tästä. Valokuva vastavalmistuneesta tohtorista, hyvin läheltä, niin että ihon epätasaisuudet näkyvät kiusallisen selvästi. Yht'äkkiä tarkk'ampuja, yht'äkkiä vaa'ankieli. Sinä iltana leikkasin arkkeja paperiveitsellä, sinä vuonna voin pahoin, sinä syksynä, sinä nimenomaisena hetkenä, sinä. Nyt on myöhäistä pahoitella, että on myöhäistä pahoitella. Pakotan hänet lähemmäs, juotan hänet itseeni kiinni, ja niin kaksi atooppista ihoa hankautuu toisiaan vasten. Näen ahdistavaa unta, jossa oksennan kahviini, mutta herään iloisena peittämään aamuerektiotani. Muistan että muistan, tunnen että tunnen. Ensin satoi, sitten alkoi sataa. Tunnistan askelista että se on hän, siksi oven avaaminen on ylimääräistä, tervehtiminen liioiteltua. 

Virkkeitä Harry Salmenniemen runoteoksesta Kivirivit, 1. ja 2. luku

Silloin, ei nyt. Eksoottiset eläiment tekevät vaikutuksen lapseen. Hän etsii jotakin, mitä tahtoisi syödä, mutta ei löydä mitään, mitä hänen tekisi mieli. Älä lue tätä, kirjoita tämä. Kun mitään ei tapahdu pitkään aikaan, elämä tuntuu todelliselta. Nyt hiljaisuus kestää kauemmin kuin ennen. Silloin kun pelkäät unohtaneesi avaimen. Sataa, mutta ei kaatamalla. Minä joka aina tahdoin nukkua tyyny kasvoillani, peitto jalkojen välissä. Rakastin sinua, mutta aina kun merkitsit kalenteriini menoja, sydämeni viileni hieman. Ihminen, joka ei tunne ketään ja sairastuu siihen. Kirjaudun opiskelijaksi, jotta voin syödä ruokalassa jota olen aina inhonnut. Lihakset, miehen hedelmälihaa.